tiistai 28. tammikuuta 2020

Syön sokeripaloja, jotta muuttokuorma kevenisi

Eilen sain tietää, että opintovapaa on myönnetty! :))))))))))))))))) Onneksi!

Irtisanoin nykyisen asunnon, vahvistin koulupaikan sekä minulle tarjotun opiskelija-asunnon.

Muuttofirmaa en aio sittenkään tällä kertaa palkata. Aion muuttaa kaksioni monen sadan kilomertrin päähän farmarilla ja kuomullisella peräkärryllä. Tavoitteena olisi tehdä vain kaksi reissua. (Autoparka!) Saa nähdä miten käy. Yleensä muutoissa käy aina niin, että tavaraa vaan on enemmän kuin sitä luuli olevan. Mut olen optimisti ja uskon, että tämä suunnitelma onnistuu. Luotan miesystäväni arviokykyyn, koska itselläni ei ole parempaakaan tietoa. Rahaa sillä ainakin säästyy eikä tarvitse sovitella muuttofirman aikatauluja omiin. Ja jotenkin stressikin vähenee, kun voi hoitaa muuton "omalla väellä ja omassa rytmissä". Nurinkurista.

Lipastosta ja toisesta sängystä aion hankkiutua eroon. Melkein kaikki huonekaluni ovat Ikeasta, joten puran ne osiin ja toivon, että vielä saan ne koottua (ehkä sitten juhannukseen mennessä). Voin vain kuvitella sitä kaaosta, kun suoraan viikonlopun muutosta heilahdan koulun penkille sitten maanantaina. Eihän mulla viime muutossakaan kestänyt kuin kuukausia, että sain viimeiset muuttolaatikot purettua. :´D

Pakkaaminen täytyy aloittaa ajoissa, koska nyt saan todella harjoitella asioiden pakkaamista luovasti ja mahdollisimman pieneen tilaan. Vaikka olenkin jo käynyt kaappien karsintakierroksen, uskon että vieläkin löytyy lisää tavaraa, jonka voisi lahjoittaa eteenpäin.

Kirjoitin perheelleni kirjallisen sepustuksen, suoranaisen palopuheen, tästä elämänsuunnan muutoksesta. Olen vanhempien kanssa niin vähän tekemisissä, että asian kertominen tuntui vaikealta muuten. Halusin valottaa pintaa syvemmältä, mistä tässä on kyse. Tiedän että äitini aina huolestuu ja murehtii kaikkea. Häneltähän olen tämän neuroottisuuteni perinyt. Kun olin nuori, äidille oli kauhistus, että olisin mennyt amikseen. Vaikutti siltä, että äiti otti asian kuitenkin nyt ihan rauhallisesti vastaan.

Minun elämäni. Alan vihdoin päästä jyvälle siitä, mitä elämältäni haluan ja mitkä asiat minulle ovat kaikista tärkeimpiä. Ei se ole maine ja kunnia, vaan arkiset asiat. Että voin tehdä työni hyvin ja auttaa muita. Antaa lähimmäisenrakkautta ja kokea jokapäiväisen työni merkitykselliseksi. Että työni on tasapainossa itseni kanssa ja voin tehdä sitä niin, että se tukee jaksamistani. Työni täytyy olla harmoniassa arvojeni ja voimieni kanssa, muuten väistämättä päädyn lopulta sairauslomalle. Olen herkkä ihminen, jolla on normaalia pienemmät voimavarat. Mutta silti minulla on paljon työkykyä ja -intoa, kunhan työ on itselleni sopivaa. Työn lisäksi täytyy jäädä myös voimia harrastaa ja tehdä omia projekteja. Työ ei saa viedä kaikkea.

Vanhusasiakkaat olivat minulle kotihoidossa työskennellessäni aivan erityisen erityisiä. Heidän auttamisensa on todella palkitsevaa. Odotan yrityshaaveiltani paljon ja toivon saavuttavani ne. En aio antaa pelon ja uhkakuvien lamauttaa minua. Aion luottaa siihen, että kaikki menee hyvin. Hymyillä matkallani. Olen murehtinut elämässäni ihan liikaa. Tietenkin kaikki voi mennä päin mäntyä, mutta ainakin olen tehnyt kaikkeni, että asiat eivät menisi. Murehtiminen ei yleensä auta välttämään niitä mäntyjä.

Muuttokuorman keventämiseen minulla on erikoisia keinoja. Tällä hetkellä liki kaiken paitsi tuoreiden hedelmien ja vihannesten sekä kauramaidon ostaminen on kielletty, jotta saan tyhjennettyä kaapit mahdollisimman hyvin. Karkinnälkään syön sokeripaloja. (Ehkä noiden sokeripalojen paino siirtyy vyötäröihraksi... hmm.) Palaan lapsuusmuistoihin, kun äidin työpaikalla napsittiin siskon kanssa hämärässä keittiössä kulhosta salaa sokeripaloja. Tuli myös todettua tässä, että jos syö liikaa sokeripaloja, kitalaki tulee kipeäksi.

Minulle juuri koskaan mikään ei ole liian makeaa. Ison karkkipussin voin syödä yhdeltä istumalta, eikä siitä edes tule hirveän paha olo. Tämän taipumukseni vuoksi yritän ostaa pieniä määriä kerralla, yleensä irtokarkkeja (koska kilohinta!). Tosin nykyään olen herkutellut myös terveellisemmillä asioilla. Mm. taatelit niissä pahvirasioissa, joissa niitä voi ostaa hedelmäosastolta... ne on ihan tajuttoman hyviä ja korvaa karkit kyllä hyvin. Tosin on ne aika kalliitakin, joten en osta niitä kuin silloin tällöin. :)


Ps. Selailin tällä viikolla blogit.fi:n blogeja ja minut valtasi yhtäkkinen lamaava tunne: näitä blogeja on ihan kamalasti. Miten kukaan koskaan jaksaisi lukea omaani? Miksi omani olisi yhtään sen erikoisempi kuin nämä kaikki tuhannet täällä? Miksi me kaikki kirjoitamme ja odotamme, että omaamme ryntäisi jostain lukijakuntaa? Eihän näille kaikille voi mitenkään riittää lukijoita?

Mutta ehkä sillä kaikella ei ole lopulta niin väliä. Parasta keskittyä omaan blogiinsa ja omiin juttuihin. Omien ajatuksieni jäsentämiseenhän minä tätä blogia käytän. Ei tällainen sekava tajunnanvirtablogi tule koskaan saamaankaan suurta lukijakuntaa. Jos tämän kirjoituksen lukee yksi tai viisikymmentä tai sata. Tuhat. Onko sillä mitään merkitystä? Eipä juuri.

Kommentit ovat silti antoisia, niitä on kiva saada. Vähillä lukijoilla saa vähän kommentteja. Silti usein itsekin jätän kommentoimatta muiden tekstejä. Välillä tekisi mieli kommentoida vain, että "Hei tsemii, luin kyllä tekstisi, kiitti siitä. Ei mulla muuta". Pelkkä numero vierailusta ei koskaan tunnu samalta kuin kommentoinut lukija. Vaikka se onkin toisaalta sama asia. Yksi lukija.

Nykyisiä tekstejäni katsotaan suht nopeasti julkaisun jälkeen noin 100 kertaa. Välillä se kauhistuttaakin. Sata silmäparia lukemassa tätä. Miksi hitossa? XD Yksittäisen tekstin näyttökerrat asettuvat jonnekin 300 tuntumaan, joskus enemmän, joskus vähemmän. Minulla on joku oma pieni lokero, josta minulle löytyy lukijoita. Yleensä en elämässä kuulu oikein minnekään, joten olen iloinen, että nämä jotkut ihmiset minun ajatuksistani ovat kiinnostuneita. Kiitos siitä. :)

8 kommenttia:

  1. Hienoa, että olet uskaltanut tehdä päätöksiä itseäsi kuunnellen! Todella tärkeä juttu hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta.

    Tuo mitä sanoit työjutuista ja jaksamisesta kuulostaa todella tutulta. Erityisesti tuo kohta "Työni täytyy olla harmoniassa arvojeni ja voimieni kanssa, muuten väistämättä päädyn lopulta sairauslomalle. Olen herkkä ihminen, jolla on normaalia pienemmät voimavarat." kolahti todella hyvin.

    Tsemppiä muuttoon ja onnea opintovapaasta! :)

    Ja kyllä, täällä ainakin yksi lukija :D Olen löytänyt tänne muiden raha- ja talousblogien kautta, ja tykkään erityisesti siitä, että kirjoittelet yleisemmmin muistakin aiheista kuin vain säästö- ja sijoitusjutuista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Joo välillä mietin, että juttuni taitaa olla enimmäkseen kaikkea muuta kun rahaan liittyviä, mutta ei se ehkä pidä paikkaansa. Kyllä näillä aiheilla sit kuitenkin useimmiten on joku liittymäpinta rahaan. Mut ei tää kyllä tosissaan ihan perinteisin talousblogi ole. :)

      Poista
  2. Olet mun seurantalistalla, seuraan kaikkia nimettömänä, sillä nimimerkistä huolimatta kun alan seurata jotain, lukee siinä aina ”haluatko seurata blogia nimellä xxxxxxx” eli mun oikea nimeni 😳 mutta lukemassa käyn lähes päivittäin kaikkien uudet postaukset 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä taas seuraan muiden blogeja lähinnä noiden lukulistojen -> kautta. Tosin oma lukulistani ei ole kyllä täysi totuus, koska usein luen kuitenkin näiden blogien lukulistojen kautta taas monia muitakin blogeja. Täytyisi varmaan päivitellä tota lukulistaa.

      Itsekin aika aktiivisesti kyllä luen toisten uusimmat tekstit. Usein jo samana päivänä, kun ne on kirjoitettu. Toisinaan toki tulee pidettyä vähän taukoa.

      Poista
  3. Hei! Luen tekstejäsi, koska minua kiinnostaa, miten muut ajattelevat elämästä ja talousasioista. Pidän siitä, että kirjoitat tavallaan arkipäiväisesti, mutta havainnoit hyvin mielenkiintoisia yksityiskohtia, Rehellisen tuntuista, uskottavaa tekstiä. Toivon kaikkea hyvää elämäsi uuteen vaiheeseen ja inspiraatiota kirjoittamiseen!

    VastaaPoista
  4. Käyn lukemassa kaikki postaukset, tykkään tyylistäsi kirjoittaa ja kertoa ihan tavallisista asioista. Onnea ja iloa uuteen elämänsuuntaan! Olet rohkea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti :) Oon kyllä aika innoissani tästä kaikesta. Ja helpottunut. Vähän aikaa vielä pitäisi malttaa ja jaksaa käydä töissä.

      Poista