lauantai 25. tammikuuta 2020

Opintovapaapäätöksen odottaminen alkaa käydä hermoille

Tällä hetkellä odotan kuumeisesti työnantajan päätöstä opintovapaasta. Opintojen aloitus maaliskuun alusta vahvistui viime hetkellä, sain koulun hyväksymiskirjeen sähköpostiliitteenä ja jätin viikko sitten torstaina hakemuksen opintovapaasta sähköpostiviestillä. Onnistui siis jättää hakemus ajoissa. Ennen anomuksen lähettämistä toki soitin esimiehelleni (ei työskennellä samassa työpisteessä), jottei ihan niin törkeästi tulisi vain pelkkä anomus sähköpostilla täysin puskista.

Tänään töissä tarkistin puhelimestani sähköpostit ja tajusin seuranneeni niitä heikosti. Sähköpostiin oli nimittäin viime päivien aikana saapunut jo työllisyysrahaston myönteinen ennakkopäätös aikuiskoulutustuesta sekä opiskelija-asunnoilta asuntotarjous. Asunto on pikkukaksio, joka sopii juurikin hyvin tarpeisiini. Ikkunoista näkyy kuvien perusteella metsäistä maisemaa ja sijainti vaikuttaa toimivalta. Vuokrakin osui siihen luokkaan, mitä olin kaavaillut. Olen siis tällä hetkellä oikein tyytyväinen sen suhteen, miten asiat ovat edenneet koulun, työllisyysrahaston ja asumisen puolesta.

green forest during daytime
Photo by Rural Explorer on Unsplash
Kun vain nyt saisin vielä sen päätöksen opintovapaasta. Tuskastuttava epätietoisuus. Asunnon vakuus pitäisi maksaa 29.1. mennessä, jos haluan varata asunnon. Lisäksi 30.1. menessä minun pitäisi ilmoittaa koululle opiskelupaikan vastaanottamisesta ja viimeistään 31.1. irtisanoa nykyinen asunto. Tänään kyselin esimieheltä, miten kauan arvelee anomusprosessissa menevän. Hän lupasi kysyä missä mennään asian suhteen. Ihana esimieheni ymmärsi hyvin, että asialla on kiire. Valitettavasti päätöstä ei tee hän, vaan se menee ylemmälle taholle.

Tässä tilanteessa tuntuu kyllä todella hankalalta, että lain puitteissa työnantaja voi venyttää päätöstä hyvinkin pitkään. Päätös on annettava viimeistään 15 päivää ennen opintovapaan alkamista. Kun on kyse paikkakunnan vaihtamisesta satojen kilometrien päähän, ei vaihtoehtoja oikein ole. Opintovapaan olisi nyt vain onnistuttava... en halua edes ajatella, että joutuisin perumaan hyvältä vaikuttavan asunnon ja siirtämään opintojen aloitusta. Irtisanoutua en voi ihan jo siitäkin syystä, että aikuiskoulutustuen saaminen edellyttää voimassa olevaa työsuhdetta ja opintovapaalla olemista.

Lain mukaan opintovapaata voi siirtää, jos poislähtöni aiheuttaisi tuntuvaa haittaa. En edelleenkään kyllä keksi, miten tämä ehto voisi täyttyä. Työni on kuitenkin enimmäkseen suorittavan tason työtä, enkä ole mikään korvaamaton projektipäällikkö tms. Toki tilalleni täytyy rekrytä ja perehdyttää uusi ihminen. Työni on sellaista, jossa vasta vuoden työkokemuksen kohdalla alkaa tuntua siltä, että työt oikeasti alkaa rullaamaan. Mutta tuntuvaa haittaa en kyllä itse osaa nähdä mitenkään päin. Olen vain yksi monesta. Toisaalta tämähän on täysin tulkinnanvarainen asia.

Yritän olla rauhassa ja ajatella, että kaikki menee hyvin, mutta se ei oikein enää onnistu, kun päätöstä on haudottu jo yli viikko ja muut määräajat painavat päälle.

keskiviikko 15. tammikuuta 2020

Tammikuun tilannekatsaus

Tilanne tänään

Säästötili        1590
ASP-tili          8261
Käyttötili        350
Nordnet          4000
S-juna             300
Svea ekonomi 2006
Mintos            2545

Velat               0

Nettovarallisuus 19 052


Joululahjarahaa sain 200 e. Palkkaa tuli 1871 e. Pidätys meni edelleen tammikuussa joulukuun pienellä ennakonpidätysprosentilla. Tietoisesti jätin laskematta tässä kohtaa uutta verokorttia, koska oli vaikea hahmottaa, mitkä vuoden 2020 tuloni tulevat edes olemaan. Se on huono puoli tässä "veronpalautus etukäteen" -tyylissä, että tammikuulle joutuu sitten pikapikaa laskemaan taas uuden muutosverokortin, jos ei halua sen menevän mitättömällä veroprosentilla.

Halusin tässä kuussa pistää mahdollisimman paljon säästötilille muuttoa varten. Ainoa sijoitukseen menevä raha oli 63 e Nordnettiin, jotta pääsin 4000 euroon. :)

Tilasin verottajaa varten raportin Mintoksesta sähköpostiini. Olen tienannut ajalla 4.8.19 - 31.12.19 bruttona yhteensä 87,84 e. Tässä on mukana kampanjabonuksia 17,15 e.

Vuodenvaihteessa tippui tileille myös pieniä korkotuloja. Svea Ekonomin säästötilille tuli korkoa nettona 6,37 e. Avasin tilin 23.7.2019 ja 6.8.2019 lukien tilillä on ollut 2000 e. Hyöty on pieni, mutta olen silti tyytyväinen, että avasin tilin. Sveassa olevat rahat on todellakin varapuskuri, jonka olemassaolon voi melkein unohtaa.

ASP-tilin korkoa tuli tilille nettona ja bruttona 61 e. Tosin verottajan sivuilta löytyvän tiedon mukaan verot tästä joutuu maksamaan myöhemmin, jos en ikinä ostakaan asuntoa vaan päätänkin purkaa säästösopimuksen ja käyttää rahat muuhun.

Sain muuten vihdoin tiedon siitä, että opintojen aloitus koulun puolesta onnistuu, kuten oli ajatuskin. Aloitus olisi maaliskuun alussa. Nyt sitten odottelen hyväksymistodistusta, jonka toivottavasti saan huomenna, jotta pääsen toimittamaan sen työnantajalle opintovapaa-anomuksen kanssa. Kääk. :D Toivottavasti kaikki menee putkeen ja opintovapaa sitten myönnettäisiin haetusti. Kohtaa alkaa todellinen tohina, kun asiat etenee... :) Jännittää.

Oli kyllä hyvä veto hankkia se luottokortti varalle vielä kun on palkansaajan status. Vaikka kyllä kai nykypäivänä luottokortteja myönnetään aika heppoisesti. Mutta olen ymmärtänyt, että aloittavana yrittäjänä ei välttämättä ole itsestään selvää sen saanti. Tuskin tulen sitä välttämättä tarvitsemaan, mutta antaahan se pientä lisäturvaa. Tasaisen turvallisesta palkkatulosta luopuminen on ehkä sittenkin aika kova juttu. Tai ainakin se vaatii tottumista.

Opintolainan ajattelin nostaa täysimääräisenä ja pistää säästöön ja sijoitukseen, jotta saan hyödynnettyä matalakorkoisen sijoituslainan ja yritystäkin ajatellen kerrytettyä puskuria. Tavoitteena olisi siis elää nuukasti ja yrittää tulla toimeen aikuiskoulutustuella ja asumistuella (, jota ei kyllä aikuiskoulutustuen päälle saa kuin jonkun kympin). Opintojen olisi tarkoitus kestää vuoden, joten 7800 e tulisi lainaa. Vähän haastavaa kyllä sikäli, kun osakekurssit on niin korkealla. Mutta josko ne rahat sitten jotenkin fiksusti jakaisi Svean ja Mintoksen kesken ja sitten ehkä ihan pieni siivu Nordnettiin. Jos ne kurssit sitten jossain kohtaa romahtelisi, niin voisi sitten siirtää enempi Nordnettiin... Mintos kyllä näidenkin rahojen kohdalla houkuttelee eniten, kun rahat on niin helppo saada käyttöön, mutta saa nähdä miten Mintoksen tuottojen käy, kun romahdus tulee ja ihmisillä ei ole varaa maksaa lainojaan.

Olen aloittanut sijoittamisen noususuhdanteessa, joten tähän asti pääasiassa ollaan menty positiivisessa myötätuulessa. Mielenkiintoista nähdä, miltä ensimmäinen pörssiromahdus sitten aikanaan tuntuu.

lauantai 11. tammikuuta 2020

Opiskelemaan siivoojaksi - eli olenko tullut hulluksi?

Kerroin joulukuussa ideastani vaihtaa palkkatyöntekijästä yrittäjäksi. Tähän liittyy myös ajatus tulevan kevään aikana muuttaa samalle paikkakunnalle miesystäväni kanssa ja lopettaa vihdoin tämä etäsuhteessa eläminen. Laitoin joulukuussa avoimen opiskelijahakemuksen tulevan kotipaikkakuntani ammattikouluun. Mietin ennen enterin painamista, että onhan tämä asia nyt edennyt aika nopeasti, mutta ei kait hakemuksen tekemisestä mitään haittaakaan ole.

Idea yrityksestä oli syntynyt aika nopeasti ja puskista. En edes muista, mistä tämä idea päähäni pompsahti, mutta olen edelleen vakuuttunut siitä, että se voisi ratkaista monta ongelmaa, joita minulla on työelämän oravanpyörässä juoksemiseen liittyen. Viimeisenä perjantaina ennen joululomia koulun opettaja soitti minulle. Opettaja kyseli vähän opiskeluni motiiveista, onhan minulla jo AMK-tutkinto taustalla. Selitin hänelle yritysideaani ja että haluaisin hankkia siivoustyöhön liittyvää ammattiosaamista. (Toinen syy on se, että haluan pitää taukoa työstäni ja miettiä turvallisesti vielä, mitä haluan elämältäni. Makustella ja tunnustella ideaa yrittäjyydestä osittain itselleni uudella alalla.) Opettaja totesi, että hänelle oli noussutkin hakemuksestani sellainen aavistus, että minulla on yrittäjyys suunnitelmissa. Tästä tiesin, ettei hän ollut hakemukseeni kerennyt kovin hyvin perehtyä. Jos hän olisi tosiasiassa lukenut hakemukseni huolella, samat asiat olisivat käyneet siitä ilmi.

Opettaja totesi, että on selvää, että olen tervetullut opiskelijaksi. Keskustelimme siitä tulisiko tuleva koulutukseni olemaan kodinhuoltajan perustutkinto vai ammattitutkinto. Opettaja arvioi, että myös ammattitutkinto voisi tulla kyseeseen, koska minulla kuitenkin on jo osittain alalle soveltuvaa kokemusta ja koulutusta. Ammattitutkinto suoritetaan useimmiten työn ohessa opiskellen. Koska tarkoituksenani on ottaa opintovapaata nykyisestä työstäni ja hakea aikuiskoulutustukea, on opintojen oltava päätoimisia. Ymmärtääkseni ammattitutkinnon suorittaminenkin voi olla päätoimista, näin ainakin yhden toisen ammattikoulun sivuilla oli merkitty.

Keskustelimme myös opintojen aloitusajankohdasta. Ymmärsin, että olisin ollut tervetullut opiskelijaksi vaikka jo tammikuusta. Kerroin, että aivan aikaisintaa voisin aloittaa maaliskuussa, sillä minun on lain mukaan anottava opintovapaata 45 kalenteripäivä ennen aiottua opintovapaan alkua. Opettaja totesi, että heillä on maaliskuussakin alkamassa opintojakso, jolla opinnot on määrää aloittaa, eli sen puolestakin se sopisi. Opettaja lupasi selvitellä asioita ja palata niihin 9.1.

Kävin tämän puhelinkeskustelun työpäivän aikana rappukäytävässä jokseenkin vaivaantuneena miettien, ketkä kaikki mahtoivat keskustelun kuulla. Meillä ei avokonttorissa ole useinkaan mitään tilaa vapaana, mihin vetäytyä puhumaan henkilökohtaisia puheluita.

En ehtinyt ja muistanut sanoa opettajalle, että jos aion opintovapaata todella hakea, minulla pitäisi olla käytettävissäni anomuksen liitteeksi hyväksymiskirje tms. Anomus pitäisi jättää kirjallisesti työnantajalle 16.1.2020 mennessä eli ensi viikon torstaina. En tiedä riittääkö kirjalliseksi hakemukseksi vain sähköpostiviesti vai pitääkö oikein tulostaa ja allekirjoittaa itse laadittu anomuskirje. Olettaisin, että pelkkä sähköpostiviestikin riittää.

Työnantajalle en ole vielä mitään tästä asiasta puhunut, kun on vähän vaikea avautua asiasta, joka on vielä itsellekin avoinna. Jotenkin haluan pidättää itselläni asian niin pitkään, kun se on varmaa. Toisaalta minua jännittää aika paljon asian paljastaminen viime tipassa. Pelottaa myös, miten esimieheni uutiseen suhtautuu. Olisi paljon loogisempaa ja yleisesti hyväksytympää lähteä opiskelemaan oman alan jatko-opiskeluja, kuin vaihtaa korkeakoulutaustasta puhtausalan opiskelijaksi. Ei ole helppoa tehdä näin isoja muutoksia. Ja toisaalta on. En vain näe enää tulevaisuutta nykyisessä työssäni.

Työnantajalla on mahdollisuus siirtää opintovapaan alkamisajankohtaa, joten senkin puolesta jännittää tämä kaikki.

Koko joululoman jo suunnittelin innoissani muuttoa. Tein muuttosiivousta etukäteen, halusin tehdä jotain konkreettista asioiden eteen. Mm. siivosin hellan taustan ja pesin liesituulettimen ja vaihdoin sen suodatinkankaan. Raaputin sokeripalalla uuninluukkua. (Se todella toimii!) Tein listoja asioista, joita pitäisi vielä tehdä ennen muuttoa. Olin innoissani. Odotin 9. päivän soittoa kuin kuuta nousevaa.

Noh, opettaja ei ole soittanut edelleenkään. Eilen iltapäivällä lähdin töistä puoli kolmelta ja yritin soittaa, mutta puhelin tuuttasi varattua. Laitoin tekstiviestin, mutta en ole vielä saanut vastausta.

Kieltämättä aloin jo miettimään, pitääkö minun kohta vaihtaa yhteistyötahoksi jokin muu ammattikoulu. Tai vielä ajatella oppisopimusvaihtoehtoa (, mikä ei kuitenkaan ole oikein ideaali, koska se edellyttäisi ymmärtääkseni irtisanoutumista nykyisestä työstä). Olen kärsimätön ja minulla on aika huono toleranssi sille, että ei tehdä niin kuin sovittiin. Toisaalta tiedän, ettei pitäisi ylireagoida. Eiköhän asiat vielä järjesty. Ei kuitenkaan se paras aloitus tämmöinen.

Miesystäväni kaveri tuntee tuon kyseisen koulun käytänteitä jonkin verran ja hän totesi, ettei ole mikään ihme, ettei opettajat ota yhteyttä silloin kun oli sovittu... 😒 Ei tässä mitään, mutta kun opintojen aloitus sitten siirtyy mahdollisesti taas eteenpäin seuraavaan mahdolliseen aloituspäivään, jos opintovapaan hakeminen viivästyy. Huhtikuussa sentään pitäisi vielä olla mahdollisuuksia aloittaa, ettei sitten siirtyisi kesän yli ensi syksyyn asti...

sailboat on water at golden hour
Photo by Pascal Debrunner on Unsplash
Olen malttamaton. Saanut tarpeekseni nykyisestä asuinpaikkakunnasta, etäsuhteesta ja työstäni. Haluan jo hypätä uuteen elämääni.

...jossa silti tulee olemaan paljon tuttua. Tiedän jo entisistä kokemuksistani, ettei paikkakunnalta toiselle muuttaminen ja työn vaihtaminen muuta kuin pienen osan. Itseäni en pääse karkuun. Arki on lopulta arkea. Mutta seikkailijaa minussa tämä kaikki innostaa silti niin valtavasti. Olen valmis, voidaanko jo nostaa purjeet!?

Yhtä aikaa tunnen olevani aivan pimahtanut ja toisaalta taas niin oikealla reitillä kuin voin olla. Olen alkanut näkemään yhä paremmin sitä, miten työn ei tarvitse olla statuksen ja hyväksynnän hakemista. Olen terapian myötä karistanut päästäni äitini ja sukulaisteni ääniä, jotka koulumenestykseeni vedoten odottavat minulta näyttävää uraa ja korkeaa koulutusta.

Työ on ennen kaikkea elannon hankkimista tavalla, joka sopii itselle, omiin taipumuksiin, lähtökohtiin, tarpeisiin ja arvoihin. Mitä teen yhteiskunnallisella statuksella, jos sisältä olen rikki ja nääntynyt? Työn ei kuulu aiheuttaa pahoinvointia ja itsensä pakottamista vastenmielisiin asioihin. Toki työn täytyy haastaa sopivasti, jotta mielenkiinto säilyy, mutta omien rajojen venyttämisen ei kuuluisi tehdä sairaaksi. Silloin tietää, että nykyinen työ ei vain käy itselle. Ajattelen, että meistä kaikista on suurin hyöty muille silloin, kun teemme työtä, josta pidämme - hyvinvoivina.


tiistai 17. joulukuuta 2019

Ilman Netflixiäkin voi elää

Ihmettelen usein, miten moni ihminen maksaa erilaisista suoratoistopalveluista. Minulla ei riitä mitenkään aika katsoa edes kaikkea sitä mielenkiintoista sisältöä, mitä ilmaisista kanavista on saatavilla. Yleisimmin käytän Yle Areenaa ja ilmaisversioina Ruutua ja MTV:tä. En todella tiedä, millä ajalla katsoisin esimerkiksi Netflixiä. En ole koskaan sitä edes kokeillut ja parempi niin. Kai pelkään, että joutusin koukkuun. Parempi pysytellä kaukana. Tai ehkä sittenkin on kyse periaatteellisesta valinnasta. En koe, että haluaisin maksaa tällaisesta palvelusta, joten en ole kovin kiinnostunut kokeilemaan edes ilmaiseksi.

Spotifysta olen aina käyttänyt ilmaisversiota. Kuuntelen useimmiten musiikkia läppäriltä Spotify Web Playerin kuatta, jolloin se toimii ymmärtääkseni aivan kuin maksullinen versiokin toimisi (edit: nyt tajusin, että kyllä Web Playerissäkin tulee mainoksia, mutta niitä tulee ilmeisesti niin harvoin, etten ole edes kiinnittänyt huomiota). Väleihin tulevat ylimääräiset kappaleet ja mainokset koskevat vain puhelinta. Lenkillä kuuntelen tietenkin puhelimen kautta, mutta en oikeasti tajua, miksi maksaisin maksullisesta versiosta. En vain ymmärrä. Mainoksia tulee mielestäni kohtuullisen vähän. En toki voi valita kappaleiden järjestystä, mutta minua se ei kyllä häiritse yhtään. Jos sitten väleihin tulee yksi tai kaksi kappaletta, jotka eivät soittolistalle kuulu, niin mitä hemmettiä. Siitäkö maksaisin 10 e kuussa, että näin ei kävisi! En todellakaan..

E-kirjoja on saatavilla maksullisesti Bookbeatin ja monen muun kautta. Kokeilin, mutta en kokenut tarpeelliseksi. Monet niistäkin kirjoista oli samaan aikaan ilmaiseksi saatavilla kirjaston vastaavan palvelun kautta.

Ihmiset on kovin erilaisia tietenkin. Mikä toiselle on elinehto, ei toiselle ole mitenkään tärkeää. Olen ehkä hiukan radikaali, mutta minusta ihmisen, jolla on vaikka tuhansia euroja kulutusluottoa tms. kallista lainaa, ei pitäisi missään nimessä maksaa tällaisista ei-välttämättömyyksistä vaan säästää ne rahat ja lyhentää lainoja niillä. Toisaalta mikä minä olen sanomaan, miten ihmiset rahansa käyttävät...

Jos vaikka maksaa kolmesta eri palvelusta, niistä tulisi vuodessa noin 360 e. Se voi tietenkin tuntua aika pieneltä summalta, jos on tuhansien velat. Ehkä kyse on enemmänkin asenteesta. Helposti näihin palveluihin rahansa syytävällä ihmisellä on muuhunkin kulutukseen sama "kymppi sinne tai tänne" -asenne. Lopputulos voi olla silloin jotain paljon suurempaa. Siksi on minusta tärkeää olla tarkka ihan jokaisen euron kohdalla. Omia rahojaan kannattaa arvostaa ja kyseenalaistaa tapojaan säännöllisesti.

Nykyään muuten monet kirjastot tarjoaa ilmaiseksi netin kautta elokuvia. Kannattaa käydä katsomassa, josko oman kotipaikkakunnan kirjasto löytyy kirjautumisvaihtoehdoista. https://www.kirjastokino.fi/fi/


Postaus ei sisällä mainontaa.

perjantai 13. joulukuuta 2019

Joulukuun tilannekatsaus

Tilanne tänään

Säästötili        640
ASP-tili          8150
Käyttötili        601
Nordnet          3793
S-juna             300
Svea ekonomi 2000
Mintos            2524

Velat               0

Nettovarallisuus 18 008


Palkkaa tuli osa-aikatyöstä huolimatta nettona 1874 e, koska lasketin joulukuulle uuden verokortin. Siirrot: Mintos 50 e, ASP 50 e, Nordnet 100 e, säästötilille 200 e. Käyttötilille täytyi jättää joulun ja (edelleen ostamattomien) talvikenkien vuoksi vähän enemmän varaa.

Päätin tässä kuussa ottaa teemaksi tasapuolisuuden. Niinpä laitoin rahaa vähän joka paikkaan, korostaen kuitenkin säästötiliä. Nordnetissa jaoin rahan tasan kaikkiin viiteen rahastoon.

Tajusin, että ensi keväälle johonkin kohtaan oletettavasti tuleva pitkän matkan muutto ei ole enää kovin monen palkkapäivän päässä, joten käteistä on hyvä alkaa kerryttää muuttokuluihin. Tästä tämä oman talouden suunnittelu on niin mahtavaa. Kun budjetoi ja miettii kuukausia eteenpäin, ehtii asiat tajuamaan yleensä sen verran ajoissa, ettei joudu pulaan. Tosiasiassa, jos nettovarallisuuteni on 18 000, niin kai minulla olisi rahaa muuttoautoon ja muuttoapuun ilman hirveätä ennakkosäästämistäkin. Olen kuitenkin kovin kiintynyt säästöihini. :) On mukavampaa kerryttää rahat ennakolta, ettei tarvitsisi ainakaan myydä rahastoja tai muuta sellaista.

Mintosta olen nyt seuraillut ja se on ollut jotenkin heiluva viime aikoina. Tuottoprosentti on hiljalleen heikentynyt ollen silti edelleen selvästi parempi kuin vaikka säästötilin korko. Parhaillaan saisin nostettua Mintoksesta 75 % varoista, kun vielä viime kuussa se oli 84 %. Olen edelleen sitä mieltä, että Mintos on minulle ihan jees -paikka pitää rahoja, joita suht pian tarvitsen mahdollisesti. Ihan niin huippu se ei ole, kuin miltä se vaikutti alkuun. Kai tässä alkaa vasta pikkuhiljaa konkreettisesti näkyä se, että kun eräpäiviä ropisee vastaan, osa lainaajista ei vain saa lainojaan maksettua.

Ostin tällä viikolla uuden pyörän pyöräliikkeestä 400 eurolla. Periaatteessa olin varannut pyörärahan säästötilille jo viime kuussa, mutta päätin sitten, että jätän säästötilin rauhaan ja maksoin pyörän upouudella luottokortilla. Pääsinpähän testaamaan sitä. Lyhensin luoton tietty heti nyt palkkapäivänä kokonaan pois. Olin vähän ihmeissäni, kun luoton takaisinmaksu ei heti nostanutkaan käytettävissä olevaa luottosummaa. Onneksi työkaverit osasivat neuvoa, että se on ihan tavallista, että siinä kestää päivä pari, vaikka pankki olisikin sama. Joten jään nyt sitten kärsivällisesti odottamaan, mitä tapahtuu. Elämäni on niin kovin jännittävää. "Käytin ensimmäistä kertaa luottokorttia!"

Ostin yksivaihteisen Crescentin mummopyörän. Vitsit, miten vaikeaa oli saada itsensä ostamaan mitään, mutta pakko mikä pakko. Hhhh, en ole hyvä ostamaan. Ahdistaa aina kun pitää ostaa jotain vähänkin kalliimpaa. Tiistaina 13 vuotta vanha pyörä teki tenän. Se vinkui/ ujelsi etupyörästä kimeästi ja kovaa niin, että jouduin välillä taluttamaan, kun sitä ei vain voinut kuunnella. Pyörähän oli ollut ihan rämä jo kauan, mutta olin vain sitkutellut ja vitkutellut asian kanssa. Nyt tuo muutaman viikon kestänyt vinkuna oli siis uusin oire, joka paheni koko ajan. Koitin öljytä sitä, mutta ei sillä ollut mitään vaikutusta. En edes tiennyt, mistä ääni tarkalleen tuli. Etujarru ei mielestäni ollut syyllinen. Tiistaina töistä tullessa ääni oli sitten niin paha, että tajusin etten voi enää pyörää käyttää sellaisena. Sain sen sentää kotiin asti tuotua, välillä ääni väheni tai lakkasi, jolloin uskalsi taas polkea.

Miesystävä oli jo hyvän tovin sanonut minulle, että koita nyt hyvä ihminen edetä sen pyöräasian kanssa, niin arkesi helpottuu. Tänään poljin uudella pyörällä töihin ja voin vain todeta, että mies oli harvinaisen oikeassa. Kotimatkan uuvuttava pitkä loiva ylämäki sujui kummasti helpommin, kun alla oli jotain muuta kuin se vanha rahisija. Pyöräostoksilta lähtiessäni melkein vedin lipat, kun uuden pyörän takajarrut yllättivät tehokkuudellaan. "Ai tältä tuntuu, kun takajarrut oikeesti toimii!" Uusi pyörä oli siis turvallisuudenkin kannalta hyvä satsaus.

Hankin yksivaihteisen pyörän, koska sen huoltaminen on helpompaa ja edullisempaa. Vaihteet ei jäädy talvella, kun niitä ei ole. :I Ylipäänsä vähemmän rikkimeneviä osia. Ja tietenkin - yksivaihteisen hankintahinta oli halvempi. Työmatkallani on useita mäkiä, mutta hyvin selvisin. Itseasiassa vanhalla vaihdepyörällä yhden mäennyppylän yleensä talutin, mutta tällä se sujui taluttamatta. Eli se vanha pyörä oli todellakin ihan kehäraakki.

Toteutan tällä mummopyörälläni eräänlaista pyöräminimalismia. :J

Uuden pyörän hankintaa on hidastanut myös se, että pelkään kuollakseni, että uusi pyörä varastetaan. Pitkään ajattelin, että huollan vain vanhaa, kun se joka tapauksessa on niin vanha, ettei sitä kukaan sitten pölli. Olenkin voinut melko huoletta jättää sen milloin minnekin. Pyörä oli kuitenkin nyt siinä jamassa, että siihen olisi pitänyt vaihtaa sekä taka- että etuvanne. Sen lisäksi moni muukin osa oli rikki. Ja peruhuolto tietenkin oli tehty 2 vuotta sitten. Laskin, että perushuolto + osat saattaisi kohota esim. 300 euroon. Ja edelleen minulla olisi vanha pyörä, jossa olisi vieläkin vanhoja osia, jotka jossain kohtaa hajoaa. Minusta tuntui, että oli vain yksinkertaisempaa aloittaa peli kokonaan alusta ja ostaa uusi pyörä.

Ex-miehelleni ostin aikoinaan Nishikin maastopyörän. (Tämä oli juuri näitä hankintoja, joita hänelle tein täysin sekopäänä. Itse pyöräilin romulla, mutta ihmeesti minulla oli yli 1000 e laittaa hänen pyöräänsä. Manipuloiduin ostamaan hänelle milloin mitäkin.) Tuli huomattua sitten käytännössä, että kovin kallis pyörä aiheuttaa itseasiassa melkoista huolta ja  päänvaivaa. Pelkäät että se naarmuuntuu ja kolhiintuu ja menet mielummin moneen paikkaan muuten kuin pyörällä yksinkertaisesti siksi, koska on työlästä etsiä pyörälle sopivaa parkkia, johon sen saisi lukittua rungostaan. Toisekseen niin kallista pyörää ei voinut säilyttää täpötäydessä talonyhtiön pyörävarastossa, joten jo vaivalloinen pyörän roudaaminen asunnosta pihalle nosti kynnystä pyöräilyyn. Kyllähän hän siitä pyörästä kovin piti, mutta totesi itsekin jossain kohtaa, että ehkä se ei sittenkään ollut ihan nappivalinta arkipyöräksi... Nii-i.

keskiviikko 11. joulukuuta 2019

Katkeruuden ja kateuden piikkejä

Glendora kirjoitti taloudellisesta taustastaan. Aloin miettimään, miten paljon on asioita, jotka vaikuttavat siihen, miksi toinen vaurastuu ja toinen ei. Vertaan usein itseäni muihin ja koen kateutta... vaikka elämä on oikeasti tosi monimutkainen vyyhti, eikä missään nimessä kannattaisi verrata omaa taloudellista tilannettaan muihin.

Yksi tällainen kateuden hetki oli entisessä työssäni. Terveydenhuollon sihteerimme kertoi kahvitauolla, kuinka hän antaa joka kuukausi palkastaan aikuiselle tyttärelleen. Hänen tytär oli ammatiltaan rakennusinsinööri eikä todellakaan tarvinnut välttämättä tällaista tukea - tyttärellä oli heti valmistuttuaan reilusti äitiään suurempi palkka. Äiti kuitenkin koki, ettei hän sillä rahalla mitään tee, joten antaa mielellään ylimääräiset lapselleen.

Mietin omaa äitiäni, jolla on kuitenkin selvästi paremmin palkattu työ, kuin tällä sihteerillä. Toisaalta mikä oikeus minulla olisi äitini rahoihin? Ei mikään.

Taloudellinen apu nuorena aikuisena voi olla merkittävä vaurastumisen moottori. Jos saa apua esimerkiksi ensimmäisen omistusasunnon hankintaan, se voi sysätä oman talouden kehityksen oikeaan suuntaan jo varhain. Ehkä kuitenkin isoin asia, mitä vanhemmat voivat lapsensa taloudellisen aseman eteen tehdä, on antaa lapselleen rakennuspalikat hyvään mielenterveyteen. Hyvistä kasvuolosuhteista ponnistaa mieleltään vahvoja, sosiaalisesti kyvykkäitä ja itsevarmoja nuoria ja aikuisia, jotka uskaltavat tavoitella unelmiaan.

Omaan heikkoon vaurastumiseeni on vaikuttanut turvaton lapsuus (edelleen kipuilen sen kanssa, että oliko se muka niin turvaton, mutta hitto, kyllä se nyt vaan oli, jos kumpikin lapsista käy nyt aikuisena psykoterapiassa), vaikeat parisuhteet, heikko itseluottamus ja itseymmärrys. Olen päätynyt matalapalkka-alalle, eikä valitsemani ammatti itseasiassa edes sovi minulle. Olen ollut välillä työttömänä ja käyttänyt vähät rahani väkivaltaisen ex-kumppanin elämän kustantamiseen, kun minulla ei ollut kykyä erotakaan. Annoin hyödyntää itseäni taloudellisesti. En ole koskaan velkaantunut, mutta olen saanut aina jossain määrin ponnistella sen kanssa, että rahat riittäisivät kaikkeen tarpeelliseen.

Nyttemmin olen ensimmäistä kertaa elämässäni taloudellisesti "hyvässä turvassa". Tosin haluan tämänkin tuhota heittäytymällä yrittäjäksi. :P Minulla on jokin taipumus tähän... Tai ehkä tarkemmin sanoen olen niin ihmisraunio, että minun on vaikeaa asettua aloilleni käymään kokopäivätyössä kerrallaan muutamaa vuotta pidempään.

Molemmat vanhempani ovat akateemisia, mutta isä on juonut ison osan palkoistaan. Varallisuutena heillä on lähinnä uudehko omakotitalo, josta vielä velkaa kai jäljellä. Autoa on päivitetty uudempaan aina x vuoden välien, joten yleensä heillä on ollut asuntolainan rinnalla myös autolainaa.

Paljonko saan näin aikuisena rahaa vanhemmiltani? Tyypillisimmin saan syntymäpäivänä ja jouluna vanhemmilta 100-200 e. Aikuisena olen käytännössä saanut heiltä yleensä aina lahjaksi käteistä tavaran sijasta.

Sitten on näitä joitain yksittäisiä summia. Kerran pahassa paikassa, yhden parisuhteen äkillisen päättymisen jälkeen, isä maksoi yhden kuun vuokran. Se oli apu, jonka todella tarvitsin. Puhuin itse silloin lainaamisesta, mutta isä antoi ymmärtää, ettei sitä tarvitse maksaa takaisin. En sitten koskaan maksanut

Minulle oli otettu lapsena jonkinlainen sairauskuluvakuutus, johon kuului jostain syystä mukana säästösumma, jonka sain täytettyäni 18 tai 20. Muistaakseni se taisi olla parin tonnin luokkaa. Se raha taisi sulaa opiskelujen aikana elämiseen.

Sijoituksia vanhempani eivät ole tehneet minulle. Ainoat lahjaksi saadut sijoitukset on äidinisältä perityt 70 kpl Nokian osakkeita. Myin ne viime kesänä.

Niin ja maksoivathan vanhempani ajokorttinikin. En ole koskaan omistanut autoa, mutta ajokortista on ollut kyllä elämän varrella hyötyä mm. joissain töissä.

Vanhempani ovat mahdollisesti tukeneet siskoani taloudellisesti jonkin verran enemmän kuin minua. Siskolla on ollut terveytensä kanssa vielä paljon rankempaa kuin minulla. En voi olla tästä epätasapuolisuudesta vihainen. Olen tyytyväinen, että rakas sisko on saanut tukea.

Olen tottunut elämään pienellä. Joskus, ollessani taloudellisesti tiukilla, katkeruuden piikki on kääntynyt lihassani, kun äiti on vaikka esitellyt jotain monen sadan euron arvoista hankintaa koirilleen. Tai kun näen, miten heidän tarpeettoman suuri jääkaappi notkuu suunnitelemattomien ostosten vuoksi pilaantuvasta ja kalliista ruoasta. Se on hyvin itsekäs ja hävettävä tunne. Eihän minun vanhempieni rahat kuulu minulle.

Ymmärrän, että olen saanut enemmän kuin moni muu. Täytyy olla kiitollinen ja muistaa kaikkea sitä hyvää, mitä on saanut.

Vaikka olenkin aika paljon tarkempi rahan kanssa kuin vanhempani, sanoisin silti, että taloustaitoni ovat monella tavalla heiltä lähtöisin. Lapsuudessani, kun raha oli tiukemmassa, muistan äidin pitäneen tarkasti kirjaa rahanmenosta isoon vihkoon. Äitini myös vertaili ja pohti tarkkaan hankintoja. Vaikka vanhemmillani on aina ollut velkaa, he ovat saaneet ne aina hoidettua. Isäni on taitava ja viitseliäs tekemään itse halpoja perisuomalaisia kotiruokia. Se lienee peruja hänen omalta äidiltään, joka jäi yksinhuoltajaksi puolisonsa kuoltua. Äitini harrasti myös pienesti sijoittamista, mikä antoi minulle hyvin tärkeän opin: ymmärryksen siitä, että sijoittaminen on ihan tavallista ja kuuluu myös naisille.

Piikeistä puheenollen. Kävin eilen influenssapiikillä astmani vuoksi. Mietin illalla, että miten hyvä tämä yhteiskunta on. Tämmöistäkin saa verovaroilla. Ja oli kyllä hyvä ja sujuva palvelu. Marssin terveyskeskuksen aulaan, jossa annettiin vuoronumero ja varmaan kolmen minuutin päästä kutsuttiin jo sisään. :)

sunnuntai 8. joulukuuta 2019

Jos olisin mies, ajaisin hiukseni siiliksi

Olen käynyt viimeksi kampaajalla joskus vuonna 2014-2015. Sitäkin ennen olin ollut jo pitkään ilman kampaajaa. Säännöllisemmin kävin kampaajalla vielä lukioiässä. Kun muutin kotoa pois, rahat oli tiukassa, ja niille oli parempaakin käyttöä. Pitkä tukka ei välttämättä vaadi kampaajakäyntejä muutenkaan niin usein kuin lyhyt vaatisi. Kuin huomaamatta kampaajakäynnit vain jäivät. Aina silloin tällöin saatoin käydä kampaajalla, mutta ne oli todella satunnaisia kertoja. Sittemmin olen oikeastaan lopettanut kokonaan.

Leikkaan hiuksiani laadukkailla koirien trimmaussaksilla. :'D Sain ne äidiltä, kun ne olivat jääneet hänelle ylimääräisiksi. Jos hiustenleikkuu kotona kiinnostaa, suosittelen kyllä harkitsemaan laadukkaiden saksien hankintaa, vaikka ne maksavatkin. On ollut kyllä ilo käyttää noita äidin antamia saksia.

Youtube on täynnä ohjevideoita hiustenleikkuuseen, ja jonkin verran olen niitä katsonutkin. Tällä hetkellä leikkaan tukkani hyvin yksinkertaisesti. Jaan märän tukan tikkusuoralla keskijakauksella puoliksi ja kampaan ne hartioiden yli eteen. Käytän hiusten selvittyä hyvin tiheäpiikkistä kampaa, jotta saan hiukset mahdollisimman suoriksi. 

Koska hiukseni ovat niin ohuet, saan ne leikattua käytännössä melkeinpä kahdella nippaisulla. Paksumman tukan kanssa olisi pakko jakaa hiukset useampaan osioon. Kampaan hiukset rinnalle ja vedän ne sormien välissä tiukasti suoraksi , lopulta vain leikkaan vaakatasoon. Ja yritän sen jälkeen leikata toisen puolen samaan mittaan, mikä onkin aina se vaikeampi puoli. Pientä korjailua tietty tulee tehtyä, ihan kahdella naksaisulla ei sentään selviä. Mutta kaikkineen tämä vie varmaan maksimissaan 15 minuttia. Kun hiukset kampaa taakse, niissä on loiva V-malli.

Monelle kampaaja on sellainen hemmotteluhetki, josta ei halua luopua. Minulle se on tainnut olla enemmänkin rasite. Koska olen vaihtanut paikkakuntaa usein, on ollut rasittavaa etsiä aina uutta hyvää kampaajaa. Huono kampaaja kun saattaa leikata hiukset niin huonosti, että joudun itse niitä korjailemaan. Sellaisesta työstä ei ole järkeä maksaa. Toisekseen en nauti siitä, että minun pitäisi varata ja järjestellä jotain kampaaja-aikaa. Sellaiselle, joka käy kampaajalla säännöllisesti, tämä ei tietenkään ole mikään juttu: seuraava aika kun varataan yleensä suoraan edellisen käynnin yhteydessä.

Siinä ajassa, kun avaan googlen ja alan ihmettelemään, mihin kampaamoon soittaisin, olen jo ehtinyt leikkaamaan itse hiukseni vessassa. Hiusten leikkaaminen itse on säästänyt minulta satoja euroja, mutta ennen kaikkea, se on ollut minulle todella käytännöllistä.

Säästän rahaa myös sillä, etten värjää hiuksiani. Värjäsin tukkani ensimmäisen kerran muistaakseni jo ala-asteikäisenä. Sen jälkeen ei ollut aikaa, milloin hiuksissani ei olisi ollut jotain väriä. Lopulta viitisen vuotta sitten päätin alkaa selvittämään, miltä oma värini näyttäisi. Vanhan värin kasvatus pois oli kyllä epämiellyttävä, muttei sietämätön vaihe. Lopulta useamman vuoden jälkeen kaikki värjätty hius oli kasvanut pois.

En kaipaa enää keinoväriä tukkaani. Tietenkin näytän valjummalta kuin tummemmalla tukalla, mutta tämä värjäämättömyys on enemmän linjassa arvojeni kanssa. Säästän rahan lisäksi terveyttäni ja luontoa.

Tässäkin asiassa olen alkanut muistuttamaan äitiäni. Äidin pitkät hiukset leikkasi aina isä, eikä
äiti koskaan värjännyt hiuksiaan. Harmaiden hiusten ilmaannuttua hän osti kyllä hiusvärin, joka seisoi sitten vuosia vaatehuoneessa. Ei hän sitä koskaan saanut käytettyä. Nyt harmaita on jo enemmän, muttei äiti ole alkanut niitä peittämään.

Vaikka minulla onkin ollut kykyä hyväksyä hiuksieni väri tällaisena kuin se on, en silti ole lähellekään zen. Hiukseni ovat suoran ja epätasaisesti käkertyvän risteymä, joka pörröntyy kosteassa säässä sellaiseksi pörrösädekehäksi. Niinpä tungen hiuksiini jos jonkinmoista linimenttiä ja laastia, jotta saisin ne asettumaan vähän normaalimmin. Täysin kemikaalivapaa en siis ole likimainkaan. Ideaaliminä antaisin hiusten kuivua järkyttäväksi sekamelskaksi ja viipottaisi tuolla menemään ilman huolen häivää. 

Olen kyllä yrittänyt opetella rentoutta. Katselen muiden hiuksia töissä ja ilahdun aina, jos jonkun tukka on vähän sinne päin. Olen pyrkinyt siihen, että vaikka en saisi aseteltua jokaista hiussuortuvaa tahtoni mukaiseen täydelliseen asetelmaan, se ei ole niin vakavaa.

Jos olisin mies, ajaisin hiukseni siiliksi. Minun on välillä vaikea käsittää, miksi kaikki miehet eivät käytä tätä etuoikeutta hyväkseen. Mikä helppous ja vapaus! Vapautuisin näistä tukkapaineista kertaheitolla ja voisin keskittyä olennaisempiin asioihin elämässä. Valitettavasti naisena en uskalla sellaista tehdä, koska työllistymismahdollisuudet voisivat huonontua.

Kun tässä viime aikoina olen ajatellut, että osa-aikatyö ja yrittäjyys ovatkin asioita, jotka voin toteuttaa nytkun eikä sitkun, niin ehkä tämä tukan ajaminen siiliksi siirtyy sitten siihen lauseeseen: "Sitkun olen rikas...." Onpahan siinäkin tavoite. Rakennan itselleni hirsimökin ja istun siellä kiikkustuolissa takkatulen loimussa siilitukkaisena. LOL. Absoluuttiinen vapautuminen ulkonäköpaineista.