torstai 2. huhtikuuta 2020

Maaliskuun tilannekatsaus

Tilanne tänään

Säästötili        1884
ASP-tili          8411
Käyttötili        358
Nordnet          3954 (helmikuun tilannekatsauksessa tämä oli 5116)
S-juna             300
Svea ekonomi 4256
Mintos            217

Velat               0

Nettovarallisuus 19380 (helmikuussa 19 443)


Ensimmäinen opintovapaakuukausi on takana. Aiemmin olen tehnyt nämä tilannekatsaukset kuun puolivälissä palkkapäivänä. Aikuiskoulutustuen maksupäivä on kuun lopussa, joten tilannekatsausten kirjoittelukin siirtyy näin kuun vaihteeseen.

Tuloista

Aikuiskoulutustukea tuli maaliskuulta bruttona 1625 e ja nettona 1324 e. Aikuiskoulutustuen määrä lopulta yllätti positiivisesti. Määrä perustui kuukausipalkkaan 3000 e/kk, mikä kuullostaa yläkanttiselta. Ilmeisesti olin tehnyt tarkastelujaksolla kuitenkin ylitöitä sen verran, että tämä piti paikkansa. Mitään laskelmaa päätöksessä ei ollut, joten en voinut tarkistaa, miten tähän oli päädytty. Ilokseni tarkastelujaksoa ilmeisesti saatiin liu'utettua pyyntöni mukaisesti osa-aikatyön yli, tätäkään ei päätöksessä kommentoitu. Se kääntyi nyt onnekseni, että työnantaja silloin edellytti osa-aikatyön myöntämiseksi lääkärinlausuntoa, koska muuten ei tarkastelujakson liu'utus olisi mennyt läpi työllisyysrahastossakaan.


Menoista


Nykyinen vuokrani pienestä opiskelijakaksiosta on 486,80 e/kk. Vuokra sisältää saunavuoron, veden ja netin, ei sähköä. Yleiseen asumistukeen minulla ei ole oikeutta aikuiskoulutustuen suuruuden vuoksi.

Psykoterapialaskuun menee maaliskuulta 150 e (5 * 30e). Psykoterapian kohdalla olen nyt empinyt, pitäisikö kertoja harventaa. Tuntuu edelleen, että juttelen nykyään terapeutille paljon diipadaapa-kuulumisia. Minulla ei ole mitään kovin tähdellistä kerrottavaa. Viime kerroilla olemme jutelleet paljolti opiskeluasioista, yrityssuunnitelmistani ja oman ajan hallintaan liittyvistä teemoista. Tähän tilanteeseen olisi varmaan hyvä olla vain tyytyväinen - mielentilani on selkeästi paljon vakaampi nykyisin. Joskaan en ole "parantunut". Mieleni haasteet eivät häviä, mutta tarve terapeutin ohjaukselle itseni kehittämisessä on vähentynyt. Myös elinpiirini, erityisesti sosiaalisten kontaktien laatu, tällä hetkellä on sellainen, ettei se altista minua suurille mielialamuutoksille. Tietenkin aina voi tapahtua jotain yhtäkkistä, kuten vaikka läheisen vakava sairastuminen, joka haastaa tasapainon, mutta nykyisin tunnen olevani vahvempi selviämään myös yllättävistä tapahtumista

Rahastosijoitusteni nykytilanne ja miten pitäisi jatkaa



Näin kaunista katsottavaa rahastojeni kehitys oli 17.3.2020. 

Nordnet Smart 15 -rahaston käytökseen olen ollut pettynyt. Ostin sitä juuri siksi, että se toisi salkkuun vähän turvaa isoissa pudotuksissa, muistaakseni sillä sitä markkinoitiin. Siihen tarkoitukseen se ei ole nyt tässä rysäyksessä toiminut. Viidestä rahastostani se on tällä hetkellä toisiksi eniten miinuksella, tuossa yllä olevassa kuvassa tilanne ei ollut vielä niin paha. Ennen kurssilaskuja se oli jatkuvasti salkkuni heikoin suorituja, tyypillisesti plussalla vain muutamia prosentteja. Haluaisin mahdollisesti myydä ne pois ja ostaa tilalle nykyisiä muita rahastojani, mutta minun pitäisi tutkia tarkemmin, miksi rahasto on nyt käyttäytynyt näin, jotta en perustaisi päätöstäni pelkkään tunteiluun. Sharevillen keskusteluja ehdin vähän silmäillä ja moni muukin on tietysti ärtynyt tästä tilanteesta Smart-rahastojen kanssa.

Harmittaa, että iskin silloin innostuksissaan Smarttiin turhan ison osuuden salkusta, olen sijoittanut siihen noin tuhat euroa.

Olen koittanut pitää jäitä hatussa tässä alamäessä enkä ole innostunut vielä ostelemaan rahastoja liiemmin. Mitään en ole myynyt. Pari satasen ostoa tässä laskumarkkinan aikana olen tehnyt. Martin Paasi spekuloi Rahapodissa kurssien laskevan jopa 60 % ja syyskuussa saattaisi olla hyvä aika ostella. Eipä tuota kukaan tiedä, mutta perustelut kuullostivat ihan järkeviltä. On päivän selvää, ettei koko tilanteen laajuus ja vaikutus talouteen ole tällä hetkellä kenelläkään tiedossa. Tuntuu vaikealta ajatella, etteikö kurssit jatka vielä laskuaan, vaikka viime päivinä tilanne onkin tasaantunut. Koska en voi tietää mitä tapahtuu, laitan kuitenkin ripotellen pieniä ostoja sisään kuukausisäästötyyliin. En kuitenkaan uskalla vielä alkaa opintolainarahoja laittamaan sijoituksiin.

Käteistä minulle on nyt kertynyt muustakin syystä. Olen säästänyt huonekaluihin, joita en ole tilannut, kun pitäisi ensin käydä kierrätyskeskuksessa tsekkailemassa. En viitsi koronaviruksen vuoksi nyt mennä sinne, kun patjallakin voi nukkua. Lisäksi olen pyrkinyt kasvattamaan käteisvaroja myös ajatellen yritystoiminnan aloitusta. En ole täysin varma, haluanko tuhota ASP-rahastoani yrityksen varakassaksi. Minun olisi hyvä tehdä vähitellen jotain laskelmia siitä, minkälaiseen käyttörahatarpeeseen minun tulisi varautua, jotta en yli- tai alimitoittaisi rahantarvetta. Vaikkakin tällaiset laskelmat ovat aina veikkauksia.

Norjan superrahasto (nykyisin Nordnet Indeksfond Norge) on kaikista pahiten miinuksella. Olen jo pidemmän aikaa ollut vähän epäileväinen kannattaisiko siihen enää sijoittaa. Vaikka tässä saattaa hyvinkin todennäköisesti tulla tämä ihmismielen temppu, että juuri silloin kun alennus olisi paras, haluaakin ostaa mielummin niitä rahastoja, mitkä on vähemmän miinuksella. En jaksaisi millään tutkia tarkemmin rahaston sisältämien yritysten tilaa ja tulevaisuutta. Tuntuu vain kököltä, kun se on ollut kokoajan heikointa kastia salkussani. Jostain luin, että myös Norjan kruunun kurssi olisi vaikuttanut rahaston kehitykseen. Lisäksi ihmetyttää, kun Morningstarin vastuullisuusrating tälle rahastolle on 1/5. Tämä ei oikein miellytä, mutta toisaalta en voi tietää johtuuko näin surkea suoriutuminen jostain selitettävästä syystä. Yleisesti ajattelisin nimittäin, että pohjoismaalaiset yritykset maailmanmittakaavassa ovat usein edelläkävijöitä vastuullisuusasioissa.

En ole osannut päättää, mitä Norjan superrahaston kanssa pitäisi tehdä. Ärsyttää myös nämä Norjan ja Suomen väliset verokuviot, joita olen useamman kerran yrittänyt opiskella, mutta en ole päässyt niistä kunnolla jyvälle. Ilmeisesti Norja myös verottaa ulkomaalaisessa omistuksessa oleviin rahastoihin maksettavia osinkoja? En edelleenkään ymmärrä täysin, mikä näiden verotusasioiden reaalivaikutus on tuottoihin. Ja koska haluaisin sijoittamisen olevan äärimmäisen yksinkertaista, huomaan että haluaisin heittää koko Norjan rahaston pois. Toisaalta myyminen rahaston olleessa tappiolla ei houkuta eikä liene nyt järkevää. Haluaisin hoitaa rahojani viisaasti enkä antaa asioiden vain ajautua jotenkin. Miesystäväni oli sitä mieltä, että hän minuna nimenomaan nyt ostaisi lisää Norjan superrahastoa. Tämä pisti kyllä miettimään.

Minulla on ollut olevinaan suht selkeä strategia sijoittamisen kanssa, mutta huomaan, että siinä pitäytyminen laskumarkkinassa ei ole ihan helppoa. Ei se kyllä onnistunut täysin nousumarkkinassakaan. Olen ostellut eri rahastoja eri suuruisilla summilla satunnaisiin aikoihin vaikka periaatteessa tarkoitus olisi sijoittaa vain tasaisen tappavaan tahtiin joka kuukausi tasasummin kaikkiin rahastoihin ja pitää katse kaukana horisontissa ryhtymättä spekuloimaan tämänhetkisten kurssimuutosten pohjalta.


Postaus ei sisällä mainontaa.

tiistai 3. maaliskuuta 2020

Muutto uudelle paikkakunnalle saa tunteet jylläämään

Kun lähdimme vetämään toista ja viimeistä muuttokuormaa viime perjantaina, olo oli irtonainen ja vähän epätodellinen. Ihanko todella jätän tämän kaiken nyt taakse? Painan tuon kotioven lukkoon ja jätän avaimet keittiön tasolle? En enää koskaan palaa? Ehkä en enää koskaan aja tätä tietä? Ehkä en koskaan enää edes käy tässä kaupungissa?

Kun katselin ohi lipuvia maisemia, minusta tuntui kuin olisin taas menossa vain viikon lomalle, kuten talvilomalla. Oli vaikea ymmärtää, että en enää maanantaina mene töihin. Siihen työhön en ehkä enää koskaan, jos kaikki menee kuten olen suunnitellut. 

Koulun aloitus on mennyt ihan odotetusti. Eli hyvin.

Kotona kaikki on vielä enemmän ja vähemmän sekaisin viikonlopun muuton jälkeen. Asunto näytti lähinnä kaatopaikalta, kun kaikki tavarat oli kannettu sisään perjantaina puoli kymmeneltä illalla. Tätä efektiä lisäsi se, että kaikki huonekalut oli purettu osiin. Sain siis muutettua kaksioni farmarilla ja kuomullisella peräkärryllä kahdella reissulla. Kaikki mahtui, onneksi.

Vaikka kuinka olevinaan pakkasin tärkeät asiat erilleen helposti saataville, eikös vain moni asia ollut silti hukassa. Kaaoksessa eläessä on myös helppo hukata tavaroitaan. Kun puhelimen tai sakset päästää käsistään, niitä ei niin vain löydäkään.

Jopa pyörä piti purkaa osiin, jotta se mahtui kyytiin. Siitä alkoikin sitten uudelleenkasaus, koska ilman pyörääni olen melkein kuin jalaton. Olen niin tottunut pyöräilemään joka paikkaan, etten osaa olla ilman. Epäilin hieman, mitähän siitä kasaamisesta tulee, koska miesystävä oli purkanut pyörän minun tehdessä loppusiivousta sillä välin. Ketjut olivat osittain irronneet myös isolta rattaalta, enkä millään meinannut saada niitä takas paikalleen. Niiden kanssa tusatessa ja pestessä miljoonatta kertaa käsiä öljystä (koska kumihanskat oli tietenkin jonkun muuttolaatikon syövereissä hukassa), pääsi jo epätoivon itku verensokerin laskiessa uhkaavasti puolenpäivän aikaan. Tarvitsin pyörää, jotta pääsisin kauppaan, jotta saisin syötyä. Helvetti. Jouduin purkamaan ketjusuojan irti, jotta sain lopulta ketjut paikalleen.

Pimeässä kämpässä on näin talvella melko ikävä tehdä yhtään mitään. Niinpä piti viritellä äkkiä jotain valaistusta. Makuuhuoneessa oli onneksi yksi kattolamppu valmiiksi. Olohuoneeseen sain yhden helposti ripustettavan valaisimen paikalleen. Keittiössä ei edelleenkään ole kattovaloa. Yöpöydän pöytälamppu kulkee tarvittaessa mukanani huoneesta toiseen ilman varjostinta (onneksi sattui olemaan kirkkaampi polttimo vaihtaa siihen), sillä makuuhuoneen ja keittiön valaistus on osittain riittämätön.

Miehisiä hommia muutoissa on ainakin pyykkikoneen viritteleminen toimintakuntoon sekä kattolamppujen kanssa säätäminen. Näiden hommien tekeminen yksin on nyt ottanut vähän nuppiin, kun mies ei ole pystynyt olemaan apuna. Mutta selviän tästäkin. (Totuuden nimissä osittain taidan jäädä vain odottelemaan, että mies ehtii hätiin.) Ajoittain mielialat ovat seilanneet, mutta olen pystynyt suhtautumaan itseeni ja tilanteeseeni pääosin empaattisen rauhallisesti. Elämäni on nyt joka tavalla mullin mallin. Joudun etsimään ja luomaan itseni, arkeni, sen tapahtumapaikat ja sosiaaliset verkostot uudestaan. Ei ole ihme että välillä iskee epätoivo, väsymys ja pelko. Tiedän kuitenkin, että ne tunteet ovat ohimeneviä. Huonoja päiviä seuraa yleensä aina parempi päivä, jolloin asiat näyttäytyvät jo ihan eri valossa.

Tänään sain asuntoon uuden jääkaapin ja hellan. Vanhassa jääkaappissa toimi pakastinosio, mutta jääkaappi itsessään oli aivan lämmin. Ilmeisesti oli posahtanut edellisen vuokralaisen sammutettua sen. Tämä asetti pieniä haasteita ruokahuoltoon, mutta onneksi tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun näin kävi muuton yhteydessä, joten en ottanut asiaa kovin raskaasti. Pakastimen toimiminen helpotti sentään.

Ruinasin samaan syssyyn uuden siistimmän hellan. Monia muitakin korjauksia pyysin, mutta ne "toteutetaan, kun vain keretään". Opiskelijakämppä on... noh opiskelijakämppä. Yllätyksiin pitää aina varautua sisäänmuuttovaiheessa. Loppusiivousta täällä oli pyritty tekemään, mutta paljon olisi siivouksessa ollut toivomisen varaa. En viitsinyt asiasta alkaa huomauttelemaan, koska yritystä oli kuitenkin ollut. Tartuin rättiin itse. Hinkkausoperaatiota on vielä runsaasti jäljellä. Yhteen opiskelija-asuntoon muuttaessani valitin siivouksesta ja he lähettivät sitten siivoojat paikalle, mutta tämä kämppä ei ollut ihan niin pahassa kunnossa, joskaan ei kovin siistikään. Olin kuitenkin henkisesti valmistautunut siihen, että hinkkausta on luultavimmin tiedossa. Myönnettäköön, että omat standardini kodin siisteydelle ovat melkoisen korkeat, mutta ei liene liikaa vaadittu, että esim. keittiön seinistä olisi ruokaroiskeet siivottu.

Tämä on nyt elämäni aikana kolmas opiskelija-asunto, jonka "kuntoutan" siivoamalla ja pyytämällä lukuisia korjauksia rempallaan oleviin asioihin. :D

Tänään oli myös ensimmäinen etäistunto psykoterapeutin kanssa. Tuntui mukavalta, että pystyn sen myötä tuomaan jonkin tutunkin elementin arkeeni. Eipä tuo terapiassa istuminen tuntunut kovinkaan erilaiselta etänä kuin livenä. :)

lauantai 22. helmikuuta 2020

Rakastunut muuttamisen ammattilainen

Makasin äsken kuulokkeet korvillani makkarin lattialla olevalla patjalla ja tuijotin katosta roikkuvaa lamppua, röpöläistä kattoa ja seinää halaavia pahvilaatikkopinoja. Varjostimen pakkasin kattolampusta talteen jo ajat sitten. Makkari muistuttaa lähinnä putkaa. Tällainen riisuttu ympäristö saa mielenkin riisuutumaan.

Kotonani on jäljellä yöpöytä, kaksi keittiöntuolia, satulatuoli ja työpöytä. Kaikki muut huonekalut muuttivat uuteen kotikaupunkiini pari päivää sitten. Nyt yritän elää viikon verran tässä tyhjässä kodissa. 70-luvun talon reilukokoinen kaksio on ollut muutenkin minulle tarpeettoman suuri ja nyt se vasta onkin. Oli aika ontto olo, kun saattelin miesystävän matkaan peräkärryn kanssa ja jäin yksin tänne ihmettelemään kaikuvaa kotia. Olohuone näyttää entistäkin valtavammalta. Se on olosali.

Olen aina ajatellut, etten ole ihminen, joka kiintyy erityisesti tavaroihin. Yllätyin, miten nyt tuntuikin siltä, kuin olisin lähettänyt puolet itsestäni uuteen osoitteeseeni. Unohduin itse kyydistä.

Suunnitellut tavarat mahtuivat mukavasti peräkärryyn ja farmariin, kun kaikki huonekalut oli purettu osiin. Työtähän tällaisessa muuttotyylissä on, mutta rahaa säästyy... Kiittelin sitä, että aloitin purkuhommat ajoissa. Se on yllättävän iso työ, kun kaikki huonekalut purkaa palasiksi ja yrittää sitten kasata ne kiristekalvolla järkevän kokoisiksi, kannettaviksi paketeiksi. Kiristekalvon huono puoli on se, että tavarat ei lastausvaiheessa liu'u toistensa päällä tippaakaan eli esimerkiksi farmarin perään paketteja sujutellessa taisi pari ärsyyntynyttä huokausta päästä.

Äitini totesi, että alan olla jo muuttamisen ammattilainen. Hän on varmaan oikeassa. Tämä on aikuiselämäni 10. muutto 😲 (olenko pikkasen ollut levoton!) ja tästä taitaa myös tulla elämäni ensimmäinen oikeasti hyvin mennyt sellainen. Katsotaan sitten varsinaisen muuttopäivän jälkeen olenko edelleen sitä mieltä. En ole vielä toistaiseksi kokenut kauheaa paniikkia tai hermoromahdusta. Minulla on suunnitelma ja olen edennyt sen mukaisesti. Vähän kerrallaan joka ikinen päivä.

Muuttosiivouksen aloitin monta viikkoa sitten. Olen oppinut, että pahin virhe on se, että ajattelee "ei nyt kannata siivota, kun kohta pitää se muuttosiivous kuitenkin tehdä". Viimeinen silaus ja asunnon läpikäyntipyyhintä tehdään toki vielä viimeiseksi ennen oven sulkemista, mutta järkevä aloittaa kuuraussiivouksen jo viikkoja ennen (esim. hellan taus ja uuni), jotta loppuvaiheessa jää aidosti aikaa pakkaamiseen ja kaikkeen siihen häslinkiin, mitä juuri ennen muuttoa tuppaa tulemaan. Olen aikaisemmissa muutoissa sulattanut paniikissa hiustenkuivaajalla pakastinta muuttopäivänä samalla, kun muuttomiehet pimpottavat ovikelloa... Not nice!

Nykyinen miesystäväni on onneksi ihanan rauhallinen muuttaja. Hän ei hötkyile eikä ala määräilemään tai hoputtamaan. Hänen seurassaan muuttaminen sujuu hyvässä tunnelmassa. Olen siitä hyvin kiitollinen. Entisessä elämässä muuttoihin kuului enemmän tai vähemmän riitelyä, huutamista ja painostamista.

Muutan miesystävän kotikuntaan, mutta edelleen asumme eri osoitteissa, hän omassa torpassaan "maalla" ja minä kaupungissa. Välimatka on kuitenkin ihan pyöräiltävissä. Meille tällainen ratkaisu toimii parhaiten. Olen innoissani uudesta elämänvaiheesta. Että olen niin paljon lähempänä häntä.

Ja pääsen eroon nykyisestä työstäni. Toissapäivänä sain taas asiakkaalta oikein mieltä ylentävän viestin, jossa parjattiin koko lafkaa ja meidän toimintaa kaikin mahdollisin sanankääntein. Viesti oli noin arkin mittainen, tietenkin CAPS LOCK pohjassa huutoakin kuului mukaan. Huutomerkkejä unohtamatta!! Luin sen päätäni pudistellen ja huokasin mielessäni "sä todellakin haluat näyttää mulle, miksi mä olen lähdössä tästä työstä".

Mutta unohdetaan se ja siirrytään takaisin siihen hyvään. Eli miesystävään ja läheisyyteen.

Suhteemme alkoi kirjeystävyyden kautta, puhtaasti ystävyytenä. Löysimme toisemme kirjeystäviä välittävän sivuston kautta. Kerroin hänelle kaiken sen mustan, mitä mieleni ja sydämeni oli täynnä, kun vielä elin väkivaltaisessa parisuhteessa. Hänestä tuli ajan myötä läheinen, kaukainen, tuntematon tuttu. Ystävä, jolle annoin tukea ja ymmärrystä. Ystävä, jolta sain tukea ja ymmärrystä. Hänelle kerroin kaiken sen, mitä en pystynyt kertomaan kenellekään läheiselleni.

Kerrottuani avioeroni tulleen vireille hän uskaltautui paljastamaan, että hänen mielensä perukoilla on majaillut toivo, että voisimme tavata. Kirjeenvaihdon aikana meille molemmille oli sisimpään alkanut vähitellen syntyä hiljainen salattu ajatus, josko tämä ihminen olisi minulle vielä jonain päivänä muutakin kuin luottoystävä sähköpostissa. Emme olleet nähneet toistemme kuvia yli 2 vuoden kirjoittelun aikana, koska se ei kirjeystävyydessä ollut millään lailla olennaista. Oli todella jännittävä hetki jakaa itsestään jotain muutakin kuin vain sanat. Ja nähdä kuka toisessa päässä on ollut.

Jonkin ajan kuluttua tapasimme kasvotusten. Se oli hermostuttavaa ja ihanaa. Käyskentelimme ympäri kaupunkia ja istuimme puistonpenkeillä. Eksyimme syömään huoltoasemalle. Oli outoa jutella ihmisen kanssa, jonka tunsi, muttei kuitenkaan. Hädintuskin uskalsimme koskea toisiimme. Halattiin sentään.

Oli mielenkiintoista tutustua ensin ihmisen sisimpään ja vasta sitten ulkokuoreen. Ylipäänsä oli mielenkiintoista olla ensin ystävä. Kaikki edelliset suhteeni olivat alkaneet heti romanttiselta tasolta. Ihastuin hänen mieleensä, lopulta ulkokuori oli aika toissijainen asia. Tietysti oli myös se mahdollisuus, ettei suhde olisikaan edennyt tapaamisen jälkeen. Onneksi kaikki meni parhain päin myös ulkokuorien välillä ja tunsimme vetovoimaa toisiimme.

Yhä edelleen hän on ihan parasta juttuseuraa. Rakastan puhua hänen kanssaan. Hän on viisas ja syvällinen. Hän on auttanut minua avartamaan omia katsantokulmiani. Olemme molemmat oppineet toisiltamme. Saaneet ja antaneet palautetta toistemme toiminnasta. Persoonissamme on paljon samaa, mutta joissakin asioissa olemme toistemme vastakohtia. Osaamme kaikeksi onneksi puhua asiat läpi rauhallisesti  ja toista kunnioittavasti. Hän auttaa minua kehittymään ihmisenä eikä hän rajoita minua. Hän tukee ja on lähellä. Hän osaa nähdä voimavarani ja niiden rajallisuuden, usein paljon paremmin kuin minä itse.

two person walking in the middle of tall trees
Casey Horner/ Unsplash
Kun teen virheitä, hän ei saa oloani syylliseksi, vaan hän auttaa minua näkemään toimintani hänen vinkkelistään. Minulla on taipumus parisuhteissa kontrolloida toisen tekemisiä ihan pienissäkin arjen asioissa, koska minulla on paksu sääntökirja siihen, miten elämässä pitäisi toimia. Se on tuottanut kärsimystä ja tekee sitä edelleen. Tämä kaikki juontaa juurensa turvattomuuden tunteeseeni. Yritän saada sisäisen oloni turvallisemmaksi kontrolloimalla ulkoista maailmaa. Hän ymmärtää sitä, mutta pitää silti kiinni oikeuksistaan elää elämäänsä omalla tavallaan. Meidän täytyy etsiä yhteistä tapaa elää, kompromisseja. Minun täytyy kumittaa sääntökirjastani joitakin lukuja ja hänen taas lisätä muutama omaansa.

Tämä kontrollin tarve on vain yksi haastavista piirteistäni. Edelliset parisuhteeni ovat olleet hankalia, koska vastapuoli on ollut hyvin epävakaita tai suorastaan narsistisia, mutta yhtä paljon on kyse ollut myös omista vaikeuksistani. En voi väittää olevani kumppani helpoimmasta päästä. Haastavuuteni vain ei ole niin ilmeistä, se on hieman piilossa. Osaan mm. kontrolloinnin lisäksi töksäytellä liiankin suoria mielipiteitä ja olla ylimielinen. Voisi täysin oikeutetusti sanoa, että minäkin osaan olla henkisesti väkivaltainen. Tunnistan käytökseni hyvin, kun toinen sitä kuvailee, koska olen kopioinut tämän käytöksen äidiltäni. Tiedän, miltä tuntuu olla sen kohteena. Sisimmässäni olen hyvin epävarma ihminen, joka janoaa toisen hyväksyntää. Olen ollut itselleni vääränlaisten ihmisten kanssa ja läheisriippuvaisena koukuttunut saamastani huomiosta hyvin nopeasti. Olen kitunut vuosia suhteissa, jotka olisi pitänyt lopettaa jo ensimetreillä. Ne eivät ole tuottaneet hyvää kummallekaan osapuolelle.

Elämässäni on ollut aikoja, jolloin olen vihannut kaikkea romantiikkaa. Rakkaus on ollut jatkuvaa kipua. Aloin vihaamaan sitä, mitä tuhoavat parisuhteet tekivät minulle. Ne ajoivat minut hulluuden partaalle, pelokkaaksi toisen toiveiden täyttäjäksi. Nuo parisuhteet veivät minut kauas itsestäni, imivät minut tyhjiin ja saivat minut kokemaan itseni arvottomaksi ja vieraaksi.

Nykyinen kumppanini on saanut vähitellen minut pehmenemään ja luottamaan. Olin pitkään hyvin varovainen, koska tiesin, että minulla on suuri riski päätyä taas toksiseen suhteeseen. Jälleen hän ymmärsi minua täysin, ei painostanut eikä hoputtanut. Olihan hänellä tiedossa täysin taustani ja lähtökohtani. Tässä parisuhteessa olin päättänyt edetä korostetun hitaasti ja pidättää itselläni oikeuden lähteä suhteesta heti, jos siltä tuntuu. Pidättelin kaikkea, mutta lopulta noin puolen vuoden seurustelun jälkeen uskalsin kuiskata yön pimeydessä rakastavani. Kyllähän hän oli sen jo tiennyt olemuksestani, mutta pidättelin sanoja niin pitkään, kunnes en enää kertakaikkiaan pystynyt olla sanomatta sitä ääneen.

Rakastan, eikä se tunnu pahalta. Minulla on levollinen olo. Arvostan häntä niin monella eri tavalla. Kaikesta siitä kivusta, mitä olen elämässäni kokenut, on syntynyt jotain hyvää. En olisi tässä suhteessa näin onnellisena ilman niitä kaikkia haavoja. En olisi osannut arvostaa näin syvästi sitä, mitä minulla on nyt.

Muistan elävästi, kun parisuhteemme alkuaikoina katselin hänen leveää selkää, kun hän kokkasi minulle ruokaa pienessä keittokomerossaan. Istuin hirsimökin tuvassa, hämärtyvän luonto ikkunoiden takana ja tuskin uskoin tilannetta todeksi. Itku silmässä tunsin valtavaa kiitollisuutta ja lämpöä. Että joku on niin hyvä minulle. Että minun on niin turvallinen ja hyvä olla.


maanantai 17. helmikuuta 2020

Helmikuun tilannekatsaus

Tilanne tänään

Säästötili        1783
ASP-tili          8311
Käyttötili        405
Nordnet          5116
S-juna             300
Svea ekonomi 2906
Mintos            622

Velat               0

Nettovarallisuus 19 443

Pari päivää jälkijunassa, mutta teinpähän nyt kuitenkin tämän yhteenvedon. Tässä kuussa on ollut mm. muuton ja loman vuoksi poikkeusmenoja, joten en tiennyt yhtään, mihin suuntaan nettovarallisuus kallistuu viime kuuhun verrattuna, mutta jäi se kuitenkin plussalle. Ilman synttärirahaa olis ollut aika plusmiinus nolla. Ihan 20 000 e en päässyt. Joskus syksyllähän ounastelin, että helmikuussa se menisi rikki, mutta en silloin tiennyt osa-aikatyöstä, joka on laskenut tulojani marraskuusta lähtien. Olen silti taloustilanteeseeni tyytyväinen. Osa-aikatyö on helpottanut arkeani merkittävästi.

Kaiken kaikkiaan olen eron jälkeen puolessatoista vuodessa säästänyt merkittävät summat rahaa. Nykyinen varallisuuteni mahdollistaa minulle nyt uuden elämänvaiheen. Toivon kevään tuovan mukanaan elämisen intoa ja keveyttä. Vaikka ainahan elämään mahtuu kaikkia sävyjä... Mutta josko keskimäärin elämäni alkaisi muovautumaan entisestään sellaiseen suuntaan, että voisin nauttia arjestani, sen uusista käänteistä ja haasteista ja olla vähemmän ahdistunut jatkuvasti.

Opintovapaa alkaa 2 viikon päästä. Nyt valmistaudun henkisesti siihen, että varallisuuteni alkaa pikkuhiljaa hiipumaan, kun ei olekaan enää säännöllisiä palkkatuloja. Ainakin jonkinlaista laskua on varmasti luvassa. Tavoitteena olisi tietty pitää talous kutakuinkin tasapainossa niin että opiskeluaikana säästöihin tarvitsisi koskea mahdollisimman vähän.

Nykyisen asunnon vakuus 1200 e on tulossa vielä tilille kuunvaihteen jälkeen (jos vuokraemäntä suo). Tuolla rahalla ostelen varmaan monenmoista tarpeellista, mm. huonekaluja.

Aikuiskoulutustuen päätöksen saaminen kestää tällä hetkellä 30 päivää, joten saanen sen vasta samalla viikolla kun opinnot alkavat. Asumistukeakin ajattelin koittaa hakea, mutta riippuu nyt sitten aikuiskoulutustuen määrästä syntyykö asumistukeen oikeutta. Jos syntyykin, niin se tulee olemaan maksimissaan muutaman kympin.

Mintosta vähentelin vertaislainapolemiikin myötä tässä kuussa reippaasti. Siirsin 900 e Sveaan ja 900 e rahastoihin. Vaikkakaan tuollaiset isot kertasiirrot rahastoihin ei kyllä toteuta sijoitusstrategiaani... Tässä tilipäivän jälkeen pistin vielä 50 e Nordnettiin. Ajattelin, että olisi hyvä pitää opintovapaallakin kiinni säännöllisestä sijoittamisesta, vaikka summat olisivatkin pieniä. Josko sen 50 e pystyisi sitten jatkossa edelleen sijoittaa kuukausittain aikuiskoulutustuesta.

Opintolainaakin olisi tarkoitus hakea, kunhan saan ensin aikuiskoulutustuesta päätöksen. En vielä ole päättänyt tarkasti, mitä sillä teen. Tärkeintä olisi, että se toimisi halpana lainarahana, jos yritystoiminnan tullen tulisikin tarvetta lisärahalle. Niinpä iso osa siitä täytyy laittaa vain tylsästi säästötilille. Tavallaan se olisi kuin luottokortti, mutta halvemmalla korolla. Jonkinlaisen osan aion pistää rahastoihin, kunhan nyt saan päätettyä miten paljon, mutta toivoisin kovasti, että joku pörssiromahdus ehtisi tulla, niin olisi vähän parempi mieli sijoitella lainarahaa... Toisaalta strategiaani ei ole kuulunut myöskään ostojen ajoittaminen kurssien mukaan. Mutta tuntuu jotenkin todella tylsältä jakaa tuo lainaraha sijoitettavaksi pitkän ajan kuluessa. Olisi paljon hauskempaa pistää all in, kun kurssit olisivat alamaissa.

Periaatteessa olen lainoja ja lainarahan sijoittamista vastaan. Mutta opintolaina on vähän eri asia, kun se on niin halpaa.

Asumiskustannukset halpenevat opintojen alettua noin satasen kuussa. Terapiani jatkuu etäterapiana vielä jonkin aikaa. Olen miettinyt pitäisikö käyntejä harventaa entisestään. Rahan säästämiseksi ja koska viime aikoina on tuntunut siltä, etten saa terapiasta irti enää niin paljon kuin alussa. Jossain määrin tiedän jo suuni avatessani, mitä terapeutti minulle kommentoi. Välillä tuntuu, että voisin yhtä hyvin käydä ne keskustelut päässäni. Ehkä voisi todeta, että jotain on saavutettu. Eihän terapeuttia ole tarkoitus lopunikää käydä tapaamassa, vaan opit pitäisi siirtyä omaan työkalupakkiin. Tässä muuton ja opintojen aloituksen keskellä aion kuitenkin pitää kiinni vielä kertaviikkoisesta tapaamisesta, koska puhuttavaa ja mielenkuohuja tässä muutosvaiheessa luultavimmin riittää.

Suhdettani rahaan ja kuluttamiseen olen viime aikoina miettinyt paljon. Sairaalloinen pihiys ei ole hyväksi, minun pitäisi löytää sellainen tapa kuluttaa, joka tuntuisi omalta, mutta ei tekisi elämästäni tarpeettoman vaikeaa. Otan pieniä edistysaskeleita, eilen käytin bussia kävelemisen sijaan ja se todella kannatti. Rahan käyttämisestä oikeissa paikoissa olisi hyvä osata nauttia. Olen tehnyt monista asioista itselleni niin kiellettyä. Rahan käyttäminen lisää turvattomuuden tunnetta, ja säästäminen taas lisää turvallisuutta. Turvallisuuden ja rahan liittäminen on osittain virheellistä ajattelua. Ajatteluni on jäykkää ja kulmikasta. Tätä kaikkea minun pitäisi työstää edelleen. On tilanteita, missä on vain järkevää ja vastuullista osata tehdä itsellensä parhain päin, vaikka se pienentäisi varallisuutta. Perfektionistisuuteni vie minut äärimmäisyyksiin. Miesystävä parahti minulle: "Sä et arvosta omaa jaksamistasi ja omaa aikaasi pätkääkään." Hän on siinä oikeassa. Säästäväisyyteni ajaa minut usein rääkkäämään itseäni tarpeettomasti. Uskoin ja otin bussin. Ja kiitin perillä.

Nyt tarvii jatkaa pakkailuja. Ensimmäinen muuttoerä on määrä viedä jo tällä viikolla.

tiistai 28. tammikuuta 2020

Syön sokeripaloja, jotta muuttokuorma kevenisi

Eilen sain tietää, että opintovapaa on myönnetty! :))))))))))))))))) Onneksi!

Irtisanoin nykyisen asunnon, vahvistin koulupaikan sekä minulle tarjotun opiskelija-asunnon.

Muuttofirmaa en aio sittenkään tällä kertaa palkata. Aion muuttaa kaksioni monen sadan kilomertrin päähän farmarilla ja kuomullisella peräkärryllä. Tavoitteena olisi tehdä vain kaksi reissua. (Autoparka!) Saa nähdä miten käy. Yleensä muutoissa käy aina niin, että tavaraa vaan on enemmän kuin sitä luuli olevan. Mut olen optimisti ja uskon, että tämä suunnitelma onnistuu. Luotan miesystäväni arviokykyyn, koska itselläni ei ole parempaakaan tietoa. Rahaa sillä ainakin säästyy eikä tarvitse sovitella muuttofirman aikatauluja omiin. Ja jotenkin stressikin vähenee, kun voi hoitaa muuton "omalla väellä ja omassa rytmissä". Nurinkurista.

Lipastosta ja toisesta sängystä aion hankkiutua eroon. Melkein kaikki huonekaluni ovat Ikeasta, joten puran ne osiin ja toivon, että vielä saan ne koottua (ehkä sitten juhannukseen mennessä). Voin vain kuvitella sitä kaaosta, kun suoraan viikonlopun muutosta heilahdan koulun penkille sitten maanantaina. Eihän mulla viime muutossakaan kestänyt kuin kuukausia, että sain viimeiset muuttolaatikot purettua. :´D

Pakkaaminen täytyy aloittaa ajoissa, koska nyt saan todella harjoitella asioiden pakkaamista luovasti ja mahdollisimman pieneen tilaan. Vaikka olenkin jo käynyt kaappien karsintakierroksen, uskon että vieläkin löytyy lisää tavaraa, jonka voisi lahjoittaa eteenpäin.

Kirjoitin perheelleni kirjallisen sepustuksen, suoranaisen palopuheen, tästä elämänsuunnan muutoksesta. Olen vanhempien kanssa niin vähän tekemisissä, että asian kertominen tuntui vaikealta muuten. Halusin valottaa pintaa syvemmältä, mistä tässä on kyse. Tiedän että äitini aina huolestuu ja murehtii kaikkea. Häneltähän olen tämän neuroottisuuteni perinyt. Kun olin nuori, äidille oli kauhistus, että olisin mennyt amikseen. Vaikutti siltä, että äiti otti asian kuitenkin nyt ihan rauhallisesti vastaan.

Minun elämäni. Alan vihdoin päästä jyvälle siitä, mitä elämältäni haluan ja mitkä asiat minulle ovat kaikista tärkeimpiä. Ei se ole maine ja kunnia, vaan arkiset asiat. Että voin tehdä työni hyvin ja auttaa muita. Antaa lähimmäisenrakkautta ja kokea jokapäiväisen työni merkitykselliseksi. Että työni on tasapainossa itseni kanssa ja voin tehdä sitä niin, että se tukee jaksamistani. Työni täytyy olla harmoniassa arvojeni ja voimieni kanssa, muuten väistämättä päädyn lopulta sairauslomalle. Olen herkkä ihminen, jolla on normaalia pienemmät voimavarat. Mutta silti minulla on paljon työkykyä ja -intoa, kunhan työ on itselleni sopivaa. Työn lisäksi täytyy jäädä myös voimia harrastaa ja tehdä omia projekteja. Työ ei saa viedä kaikkea.

Vanhusasiakkaat olivat minulle kotihoidossa työskennellessäni aivan erityisen erityisiä. Heidän auttamisensa on todella palkitsevaa. Odotan yrityshaaveiltani paljon ja toivon saavuttavani ne. En aio antaa pelon ja uhkakuvien lamauttaa minua. Aion luottaa siihen, että kaikki menee hyvin. Hymyillä matkallani. Olen murehtinut elämässäni ihan liikaa. Tietenkin kaikki voi mennä päin mäntyä, mutta ainakin olen tehnyt kaikkeni, että asiat eivät menisi. Murehtiminen ei yleensä auta välttämään niitä mäntyjä.

Muuttokuorman keventämiseen minulla on erikoisia keinoja. Tällä hetkellä liki kaiken paitsi tuoreiden hedelmien ja vihannesten sekä kauramaidon ostaminen on kielletty, jotta saan tyhjennettyä kaapit mahdollisimman hyvin. Karkinnälkään syön sokeripaloja. (Ehkä noiden sokeripalojen paino siirtyy vyötäröihraksi... hmm.) Palaan lapsuusmuistoihin, kun äidin työpaikalla napsittiin siskon kanssa hämärässä keittiössä kulhosta salaa sokeripaloja. Tuli myös todettua tässä, että jos syö liikaa sokeripaloja, kitalaki tulee kipeäksi.

Minulle juuri koskaan mikään ei ole liian makeaa. Ison karkkipussin voin syödä yhdeltä istumalta, eikä siitä edes tule hirveän paha olo. Tämän taipumukseni vuoksi yritän ostaa pieniä määriä kerralla, yleensä irtokarkkeja (koska kilohinta!). Tosin nykyään olen herkutellut myös terveellisemmillä asioilla. Mm. taatelit niissä pahvirasioissa, joissa niitä voi ostaa hedelmäosastolta... ne on ihan tajuttoman hyviä ja korvaa karkit kyllä hyvin. Tosin on ne aika kalliitakin, joten en osta niitä kuin silloin tällöin. :)


Ps. Selailin tällä viikolla blogit.fi:n blogeja ja minut valtasi yhtäkkinen lamaava tunne: näitä blogeja on ihan kamalasti. Miten kukaan koskaan jaksaisi lukea omaani? Miksi omani olisi yhtään sen erikoisempi kuin nämä kaikki tuhannet täällä? Miksi me kaikki kirjoitamme ja odotamme, että omaamme ryntäisi jostain lukijakuntaa? Eihän näille kaikille voi mitenkään riittää lukijoita?

Mutta ehkä sillä kaikella ei ole lopulta niin väliä. Parasta keskittyä omaan blogiinsa ja omiin juttuihin. Omien ajatuksieni jäsentämiseenhän minä tätä blogia käytän. Ei tällainen sekava tajunnanvirtablogi tule koskaan saamaankaan suurta lukijakuntaa. Jos tämän kirjoituksen lukee yksi tai viisikymmentä tai sata. Tuhat. Onko sillä mitään merkitystä? Eipä juuri.

Kommentit ovat silti antoisia, niitä on kiva saada. Vähillä lukijoilla saa vähän kommentteja. Silti usein itsekin jätän kommentoimatta muiden tekstejä. Välillä tekisi mieli kommentoida vain, että "Hei tsemii, luin kyllä tekstisi, kiitti siitä. Ei mulla muuta". Pelkkä numero vierailusta ei koskaan tunnu samalta kuin kommentoinut lukija. Vaikka se onkin toisaalta sama asia. Yksi lukija.

Nykyisiä tekstejäni katsotaan suht nopeasti julkaisun jälkeen noin 100 kertaa. Välillä se kauhistuttaakin. Sata silmäparia lukemassa tätä. Miksi hitossa? XD Yksittäisen tekstin näyttökerrat asettuvat jonnekin 300 tuntumaan, joskus enemmän, joskus vähemmän. Minulla on joku oma pieni lokero, josta minulle löytyy lukijoita. Yleensä en elämässä kuulu oikein minnekään, joten olen iloinen, että nämä jotkut ihmiset minun ajatuksistani ovat kiinnostuneita. Kiitos siitä. :)

lauantai 25. tammikuuta 2020

Opintovapaapäätöksen odottaminen alkaa käydä hermoille

Tällä hetkellä odotan kuumeisesti työnantajan päätöstä opintovapaasta. Opintojen aloitus maaliskuun alusta vahvistui viime hetkellä, sain koulun hyväksymiskirjeen sähköpostiliitteenä ja jätin viikko sitten torstaina hakemuksen opintovapaasta sähköpostiviestillä. Onnistui siis jättää hakemus ajoissa. Ennen anomuksen lähettämistä toki soitin esimiehelleni (ei työskennellä samassa työpisteessä), jottei ihan niin törkeästi tulisi vain pelkkä anomus sähköpostilla täysin puskista.

Tänään töissä tarkistin puhelimestani sähköpostit ja tajusin seuranneeni niitä heikosti. Sähköpostiin oli nimittäin viime päivien aikana saapunut jo työllisyysrahaston myönteinen ennakkopäätös aikuiskoulutustuesta sekä opiskelija-asunnoilta asuntotarjous. Asunto on pikkukaksio, joka sopii juurikin hyvin tarpeisiini. Ikkunoista näkyy kuvien perusteella metsäistä maisemaa ja sijainti vaikuttaa toimivalta. Vuokrakin osui siihen luokkaan, mitä olin kaavaillut. Olen siis tällä hetkellä oikein tyytyväinen sen suhteen, miten asiat ovat edenneet koulun, työllisyysrahaston ja asumisen puolesta.

green forest during daytime
Photo by Rural Explorer on Unsplash
Kun vain nyt saisin vielä sen päätöksen opintovapaasta. Tuskastuttava epätietoisuus. Asunnon vakuus pitäisi maksaa 29.1. mennessä, jos haluan varata asunnon. Lisäksi 30.1. menessä minun pitäisi ilmoittaa koululle opiskelupaikan vastaanottamisesta ja viimeistään 31.1. irtisanoa nykyinen asunto. Tänään kyselin esimieheltä, miten kauan arvelee anomusprosessissa menevän. Hän lupasi kysyä missä mennään asian suhteen. Ihana esimieheni ymmärsi hyvin, että asialla on kiire. Valitettavasti päätöstä ei tee hän, vaan se menee ylemmälle taholle.

Tässä tilanteessa tuntuu kyllä todella hankalalta, että lain puitteissa työnantaja voi venyttää päätöstä hyvinkin pitkään. Päätös on annettava viimeistään 15 päivää ennen opintovapaan alkamista. Kun on kyse paikkakunnan vaihtamisesta satojen kilometrien päähän, ei vaihtoehtoja oikein ole. Opintovapaan olisi nyt vain onnistuttava... en halua edes ajatella, että joutuisin perumaan hyvältä vaikuttavan asunnon ja siirtämään opintojen aloitusta. Irtisanoutua en voi ihan jo siitäkin syystä, että aikuiskoulutustuen saaminen edellyttää voimassa olevaa työsuhdetta ja opintovapaalla olemista.

Lain mukaan opintovapaata voi siirtää, jos poislähtöni aiheuttaisi tuntuvaa haittaa. En edelleenkään kyllä keksi, miten tämä ehto voisi täyttyä. Työni on kuitenkin enimmäkseen suorittavan tason työtä, enkä ole mikään korvaamaton projektipäällikkö tms. Toki tilalleni täytyy rekrytä ja perehdyttää uusi ihminen. Työni on sellaista, jossa vasta vuoden työkokemuksen kohdalla alkaa tuntua siltä, että työt oikeasti alkaa rullaamaan. Mutta tuntuvaa haittaa en kyllä itse osaa nähdä mitenkään päin. Olen vain yksi monesta. Toisaalta tämähän on täysin tulkinnanvarainen asia.

Yritän olla rauhassa ja ajatella, että kaikki menee hyvin, mutta se ei oikein enää onnistu, kun päätöstä on haudottu jo yli viikko ja muut määräajat painavat päälle.

keskiviikko 15. tammikuuta 2020

Tammikuun tilannekatsaus

Tilanne tänään

Säästötili        1590
ASP-tili          8261
Käyttötili        350
Nordnet          4000
S-juna             300
Svea ekonomi 2006
Mintos            2545

Velat               0

Nettovarallisuus 19 052


Joululahjarahaa sain 200 e. Palkkaa tuli 1871 e. Pidätys meni edelleen tammikuussa joulukuun pienellä ennakonpidätysprosentilla. Tietoisesti jätin laskematta tässä kohtaa uutta verokorttia, koska oli vaikea hahmottaa, mitkä vuoden 2020 tuloni tulevat edes olemaan. Se on huono puoli tässä "veronpalautus etukäteen" -tyylissä, että tammikuulle joutuu sitten pikapikaa laskemaan taas uuden muutosverokortin, jos ei halua sen menevän mitättömällä veroprosentilla.

Halusin tässä kuussa pistää mahdollisimman paljon säästötilille muuttoa varten. Ainoa sijoitukseen menevä raha oli 63 e Nordnettiin, jotta pääsin 4000 euroon. :)

Tilasin verottajaa varten raportin Mintoksesta sähköpostiini. Olen tienannut ajalla 4.8.19 - 31.12.19 bruttona yhteensä 87,84 e. Tässä on mukana kampanjabonuksia 17,15 e.

Vuodenvaihteessa tippui tileille myös pieniä korkotuloja. Svea Ekonomin säästötilille tuli korkoa nettona 6,37 e. Avasin tilin 23.7.2019 ja 6.8.2019 lukien tilillä on ollut 2000 e. Hyöty on pieni, mutta olen silti tyytyväinen, että avasin tilin. Sveassa olevat rahat on todellakin varapuskuri, jonka olemassaolon voi melkein unohtaa.

ASP-tilin korkoa tuli tilille nettona ja bruttona 61 e. Tosin verottajan sivuilta löytyvän tiedon mukaan verot tästä joutuu maksamaan myöhemmin, jos en ikinä ostakaan asuntoa vaan päätänkin purkaa säästösopimuksen ja käyttää rahat muuhun.

Sain muuten vihdoin tiedon siitä, että opintojen aloitus koulun puolesta onnistuu, kuten oli ajatuskin. Aloitus olisi maaliskuun alussa. Nyt sitten odottelen hyväksymistodistusta, jonka toivottavasti saan huomenna, jotta pääsen toimittamaan sen työnantajalle opintovapaa-anomuksen kanssa. Kääk. :D Toivottavasti kaikki menee putkeen ja opintovapaa sitten myönnettäisiin haetusti. Kohtaa alkaa todellinen tohina, kun asiat etenee... :) Jännittää.

Oli kyllä hyvä veto hankkia se luottokortti varalle vielä kun on palkansaajan status. Vaikka kyllä kai nykypäivänä luottokortteja myönnetään aika heppoisesti. Mutta olen ymmärtänyt, että aloittavana yrittäjänä ei välttämättä ole itsestään selvää sen saanti. Tuskin tulen sitä välttämättä tarvitsemaan, mutta antaahan se pientä lisäturvaa. Tasaisen turvallisesta palkkatulosta luopuminen on ehkä sittenkin aika kova juttu. Tai ainakin se vaatii tottumista.

Opintolainan ajattelin nostaa täysimääräisenä ja pistää säästöön ja sijoitukseen, jotta saan hyödynnettyä matalakorkoisen sijoituslainan ja yritystäkin ajatellen kerrytettyä puskuria. Tavoitteena olisi siis elää nuukasti ja yrittää tulla toimeen aikuiskoulutustuella ja asumistuella (, jota ei kyllä aikuiskoulutustuen päälle saa kuin jonkun kympin). Opintojen olisi tarkoitus kestää vuoden, joten 7800 e tulisi lainaa. Vähän haastavaa kyllä sikäli, kun osakekurssit on niin korkealla. Mutta josko ne rahat sitten jotenkin fiksusti jakaisi Svean ja Mintoksen kesken ja sitten ehkä ihan pieni siivu Nordnettiin. Jos ne kurssit sitten jossain kohtaa romahtelisi, niin voisi sitten siirtää enempi Nordnettiin... Mintos kyllä näidenkin rahojen kohdalla houkuttelee eniten, kun rahat on niin helppo saada käyttöön, mutta saa nähdä miten Mintoksen tuottojen käy, kun romahdus tulee ja ihmisillä ei ole varaa maksaa lainojaan.

Olen aloittanut sijoittamisen noususuhdanteessa, joten tähän asti pääasiassa ollaan menty positiivisessa myötätuulessa. Mielenkiintoista nähdä, miltä ensimmäinen pörssiromahdus sitten aikanaan tuntuu.