sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Mitä psykoterapia maksaa?

Aloitin viime syksynä Kelan tukeman psykoterapian. Kustannukset koko terapian aikana ovat aika huimia, en itseasiassa ole niitä aikaisemmin edes uskaltanut laskea. Mutta lasketaanpa nyt...

Terapeuttihan täytyy etsiä itse ja eri terapeuttien väliset hintaerot voivat olla aika suuriakin. Kävin itse kahdella eri terapeutilla ennen valintaani ja päädyin kalliimpaan. Hänellä oli korkeampi koulutus (VET) ja toisaalta hänen kanssaan tuntui synkkaavan paremmin. Olin lukenut, että terapiasuuntaa ratkaisevampi asia terapian onnistumisen kannalta on terapeutin ja asiakkaan välisen suhteen toimivuus. Toisin sanoen siihen kannattaa kiinnittää todella paljon huomiota, jos haluaa terapiaprosessin onnistuvan parhaalla mahdollisella tavalla. Onnekseni talouteni on sen verran vakaalla pohjalla, ettei minun tarvinnut valita terapeuttia omavastuun suuruuden perusteella. Muistaakseni omavastuun hintaero oli noin 10 euron luokkaa/ käynti, joten pitkässä juoksussa hintaero näiden kahden välillä on toki todella suuri.

Maksan terapiastani 28 e/ kerta. Veronmaksajat kustantavat 57,60 e/ kerta.

Viime syksyn aikana ehdin käydä muistaakseni 10 käyntiä + täysin omakustanteinen tutustumiskäynti 80 e (joka muuten sillä halvemmalla terapeutilla oli ilmainen!). Näin ollen jo syksyllä rahaa meni 360 e.

Nyt keväällä tapaamistahti on tiiviimpi ja käyntejä on noin 7 kuukaudessa. Hinta minulle 196 e/ kk.
Terapiaa on määrä jatkaa 31.12.2020 saakka. Tavallisimmin Kelan tukema psykoterapia jatkuu 3 vuotta, mutta tapauksessani tämä ei ole mahdollista, koska terapeutti on jäämässä eläkkeelle. Tämänkin vuoksi terapiani on tiivistahtista. Toisaalta myös siksi, että elämäntilateeni sen mahdollistaa, ja haluankin käydä mielummin usein kuin harvoin.

Kela korvaa käyntejä korkeintaan 80 kpl vuodessa ja kaikkiaan enintään 200 kpl. Tällä 7 käyntiä kuukaudessa tahdilla päästään hyvin lähelle tuota vuosittaista maksimirajaa (kesäloma poislukien 7 käyntiä/kk x 11 kk = 77 käyntiä/ v), toki todellisuudessa käyntejä varmasti toteutuu vähemmän, sillä ajoittain kertoja on peruttava päällekkäisten menojen vuoksi.

77 käyntiä tekee 2 156 e/v. Kerrottuna kahdella vuodella = 4 312 e. Ynnättynä syksyn käynneillä 360 e. Yhteensä koko terapian aikana kustannuksia minulle kertyy 4 672 e (164 käyntiä + tutustumiskäynti).                 

O.O Okei, onhan tuo aika paljon.

Huvin vuoksi voidaan vielä vertailla halvempaan terapeuttiin, harmi kyllä en tarkkaan muista hänen omavastuuta, mutta heitän arvion 17 e, joka ei varmasti ole kaukana totuudesta (terapeutti oli poikkeuksellisen edullinen, tämänhetkinen omavastuuni on paljon lähempänä keskiverto-omavastuuta käsitykseni mukaan). Hänellä koko terapia olisi maksanut yhteensä 2 788 e. Hintaeroa huikeat 1 884 e. Tässä nähdään taas kertaantuvien kustannusten vaikutus...

Kuitenkin onnistunut psykoterapia voi vaikuttaa melkeinpä kaikkeen elämässä, mm. onnistumisiin työuralla, perhe-elämässä, opiskeluissa jne. Toisin sanoen uskon, että psykoterapiani on kannattava sijoitus tulevaisuuteen. Jos johonkin haluan rahojani sijoittaa, niin tähän.

Sydämeni pohjasta kiitän suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa ja veronmaksajia (siis itseäni myös :D), jotka tämän minulle mahdollistavat. 9 446,4 euron arvosta hyvinvointia ja työkykyä. En olisi mitenkään voinut kustantaa tässä elämäntilanteessa tällaista pottia täysin omista varoistani. Kallistahan tuo on nytkin, mutta 14 118,4 e olisi ollut jo ihan erilainen summa maksaa.

Onhan tuo 196 e/kk sen luokan kustannus, ettei sellaiseen todellakaan kaikilla ole varaa. Eikä edes siihen kerta viikossa tahtiin (112 e). Jos olisi toimeentulotuella, omavastuut voitaisiin huomioida menona eli tällöin ei välttämättä jäisi itselle maksettavaa lainkaan. On kuitenkin suuri joukko pienituloisia, jotka eivät kuitenkaan ole oikeutettuja toimeentulotukeen. Itsekin jouduin odottamaan, että hetki terapian aloitukselle oli oikea. Nyt kun talous on täysin omissa käsissäni, enkä ylläpidä ketään muuta kuin itseäni 1850 e/kk nettopalkallani, voin tuon hinnan maksaa...

tiistai 15. tammikuuta 2019

Tammikuun tilannekatsaus

Tilanne tänään

Säästötili   3068,38
ASP-tili     3069,36
Käyttötili  879,70
Nordnet    758
S-juna       300

Velat         0

Nettovarallisuus 8075,44


Varallisuuden suht nopeaan kasvuun ovat vaikuttaneet veronpalautukset, joululahjarahat, ylityöpäivä ja kertabonus (yht. n. 900 e). Nousua marraskuusta yht. 1660 e. Itseasiassa todellisuudessa jopa enemmän, koska marraskuussa en ollut vielä maksanut joulukuun vuokraa (617 e). Olen avannut nyttemmin erillisen laskutilin, jolle siirrän tulevan kuun vuokran ja psykoterapialaskuun varatun rahan, sillä palkkani tulee 15. päivä. En ole tuota tiliä nyt tähän laskelmaan ottanut, sillä ne ovat tavallaan "maksettuja laskuja". Näin on paljon helpompi suunnitella rahankäyttöään ja sijoituksia, kun ei tarvitse jännittää, että muistaa koko aika pitää mielessä tulevat laskut. Mietin pitkään tilin avaamista, mutta lopulta se oli verkkopankissa muutaman minuutin juttu.

Laskeskelin että 500 e/kk säästövauhdilla pääsisin maksimi-ASP-lainaan kiinni n. 2 vuodessa. ASP-tili painottuu tällä hetkellä säästämisessäni. Sinne meni tässä kuussa yht. 500 e. Automaattisiirto on 200 e, mutta teen lisäsiirtoja tilanteen mukaan.

Nordnettiin on 50 e automaatisiirto, mutta teen lisäsiirtoja myös tilanteen mukaan. Tänään pistin 100 e, ennen seuraavaa tilipäivää ehkä lisää. Säätelen noita automaattisiirtoja sitten joskus myöhemmin, kun rahatilanne vakiintuu. :)

keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Säästän säännöstelemällä ruokaani

Jep. Näin on.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

- Juon kauramaitoa vain sen verran, että saan kalkkia arvioni mukaan riittävästi. Päivässä 1-3 dl. Käytän lisäksi kalsiumlisää, yleensä joka toinen tai kolmas päivä. Saan kalkkia lisäksi ruoasta, esim. seesaminsiemenistä, kaalista ja appelsiinista. Kauramaito on mielestäni melko kallista (1,5 e/l), joten en halua juoda sitä määrättömästi, vaikka se hyvää olisikin. Toki välillä on herkuttelupäivä, jolloin saatan juoda puoli tölkillistä. (Hurjaa! :´D)

- Pyrin syömään sellaisia annoksia lämmintä ruokaa, että nälkä menee kuta kuinkin, mutta en yhtään sen enempää. Tämä on tosin taitolaji, liian vähän syömällä haksahtaa helposti myöhemmin illalla herkutteluun.

- Säännöstelen myös hedelmiä, sillä ne ovat suhteellisen kallis osa ruokavaliotani. Samoin kalliimpia vihanneksia. Tomaatteja syön yleensä enintään yhden päivässä. Banaaneja ostan kerralla tertun tai kaksi, ja banaanirajoitus on sama: 1/ pv, jotta riittäisivät pitkään. Laitan osan jääkaapin ylähyllylle, jotta ei tarvitse ahmia banaaneja tummumisen vuoksi. 

Ostan yleensä luomubanaaneja, joiden kilohinta on n. 1,9 e. Onko ne sitten kalliita... noh, ainakin verrattuna näkkileipään. Laskeskelen mielessäni ruokavalion kokonaisuutta ja syön tuoretavaraa sen verran että puoli kiloa päivässä täyttyisi. Halvempaa tavaraa, kuten porkkanoita ja kaalia, rouskuttelen ilman syyllisyyttä.

- Valitsen teeni kaapista usein sen mukaan, mikä on halvinta, säännöstelen kalliimpien käyttöä. Lidlin Lord Nelson English Breakfast Black Tea maksaa 0,59 e/ 50 teepussia. Uskomatonta kyllä, se on myös makunsa puolesta yksi parhaita. Raikas ja hiukan makeaan vivahtava. (Älkää kertoko minulle kyseisen teen tuottajien huonoista oloista, sillä ne epäilemättä sellaiset ovat tuolla hinnalla...)  Kaapistani löytyy myös rooibosta, vihreää teetä, earl greytä jne, mutta juon niitä säännöstelen, yleensä ilta-aikaan. Aamuni aloitan siis käytännössä aina halpisteelläni.

- Valitsen ruokaa laittaessa kaapista usein makaronin, vaikka muitakin pastalaatuja löytyisi, huolimatta siitä mitä resepti vaatisi. Tumma makaroni maksaa esimerkiksi Prismassa 0,57 e/kg kun taas halvin tumma penne maksaa 1,57 e/kg. Ravintoarvo oletettavasti kutakuinkin sama. Muoto maksaa 175 % enemmän. Suutuntuma ja siten makuelämys ei tietysti ole yhtäläinen. Suhtaudun kuitenkin ruokaan... noh aika suoraviivaisesti. Ruoka on ennen kaikkea väline muuhun toimintaan, energian ja terveyden lähde. Toki ruoan soisi maistuvan myös hyvältä.



Tämä säännöstelytouhuni ei tunnu olevan kovin yleistä nykypäivänä. Useimmiten tällaista taitaa harrastaa vähävaraiset, joilla ei ole muuta vaihtoehtoa. Kahden akateemisen vanhemman lapsena en varsinaisesti ole oppinut tätä kotona. Lapsuuden kodissani meni paljon ruokaa roskiin, vanhemmat saattoivat käydä ruokakaupassa toisistaan tietämättä, kukaan ei käynyt jääkaappia kunnolla läpi, ja se olikin täynnä puoliksi syötyjä purkkeja jne., jotka jäivät pilaantumaan uusien ostosten taakse. Isäni kylläkin oppi omasta kodistaan monet halvat reseptit ja ruokailutottumukset (näkkileipä, vispipuuro, kiisselit, keitot jne.), sillä hänen lapsuutensa oli jossain määrin taloudellisesti tiukkaa. Joitain oppeja on siis tullut kuitenkin kotoakin. 

Köyhäilyni muistuttaa lähinnä ehkä opiskelijoiden ruokailutottumuksia. En silti koe kärsiväni tästä, vaan käyttäväni rahaa tavalla, joka tuottaa minulle suurinta mahdollista hyötyä ja mielihyvää.

Säännöstely on noussut entistä tärkeämmäksi, kun olen pyrkinyt harventamaan kauppareissujen määrää kuukaudessa. Aikaisemmin sekasyöjänä kävin ruokakaupassa kerran viikossa. Nyt kun en vegaanina osta enää lihaa tai maitotuotteita, jääkaappini sisältö säilyy huomattavasti pidempään. Syön tuoreleivän sijaan käytännössä 95 % näkkileipää, joten edes leipä ei ole issue. Näin ollen olen pystynyt pidentämään kauppareissujen väliä tällä hetkellä noin 10 päivään. Ajatuksena tässä on ennen kaikkea ostoherätteille altistumisen vähentäminen. Mitä harvemmin käy kaupassa, sitä vähemmän tulee ostettua turhia ostoksia. Lisäksi optimoin ajankäyttöäni. Kaupassa käynti kun nyt ei ole varsinaisesti mikään nautinto.

Jos ostaa kerralla esim. 10 banaania ja 5 appelsiinia, 7 tomaattia ja 2 kurkkua, pitää kotona kiinnittää tosissaan huomiota siihen, mitä syö minäkin päivänä ja miten paljon, jotta ruokaa riittäisi järkevällä tavalla tasaisesti koko 10 päivän ajalle. (Jos joku ihmettelee näitä määriä, niin syön tällä hetkellä 5 päivänä viikossa lounaan työpaikan ruokalassa, koska työssäni on lounasetu.)

Säännöstelyn rinnalla on toki hyvä miettiä myös, onko kaikki ostetut ruoat tarpeellisia alkuunkaan. Tänään mietin, pitäisikö minun lopettaa kokonaan oliivien ostaminen. Minulla on jääkaapissa tällä hetkellä oliivipurkki, joka on avattu monta viikkoa sitten. Ne eivät varsinaisesti enää houkuttele, vaikka ovat varmaan edelleen syötäviä. Näin tuntuu käyvän joka kerta, kun ostan oliiveja. Ne on jotenkin niin voimakkaan makuisia, ettei niitä tule käytettyä ruoanlaittoon montaa kertaa peräkkäin, eikä koko purkki kulu koskaan yhteen ruokaan. Niinpä puolet purkista jää aina kaappiin pilaantumaan. Vihaan hävikkiä, joten harkitsen vakavasti lakkaavani ostamasta oliiveja. Ravitsemuksellisesti ne eivät kuitenkaan ole mitenkään välttämättömiä, itseasiassa päin vastoin.

***

Sota-ajan säännöstelystä hommani on kuitenkin kaukana, sillä minä voin asettaa säännöt mieleisikseni ja voin myös rikkoa niitä halutessani.

Wikipedian mukaan toisen maailmansodan aikaan kevyttä työtä tekevien ruokaa säännösteltiin Suomessa seuraavasti:

"-- elintarviketilanteen ollessa kriittisimmillä kevään ja alkukesän 1942 aikana. B-kortti oikeutti ostamaan säännöstelyn piirissä niukan leipävilja-annoksen lisäksi muun muassa:
2 dl maitoa päivää kohden
150 g voita kuukaudessa
433 g lihaa / kk
750 g sokeria / kk."

Että jos jonkun mielestä tämä toimintani ruoan kanssa on karua, niin voi vain todeta tässäkin kaiken olevan suhteellista. Ajatellaanpa vaikka sitä, että 821 miljoonaa ihmisistä kärsi kroonisesta aliravitsemuksesta vuonna 2017.  Länsimaisten ihmisten suhde ruokaan on usein aika persiillään, suoraan sanottuna.

Tämän päivän uutisissa kerrottiin muuten, että THL:n tuoreen Finravinto-tutkimuksen mukaan suomalaismiehistä 79 % syö punaista lihaa yli suosituksen. "Suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan punaista ja prosessoitua lihaa saisi syödä enintään 500 grammaa viikossa." Aika kauas on tultu 40-luvulta.

***

Jos ruoasta säästäminen aiheena kiinnostaa, lue toki myös tämä kirjoitukseni ruokakaupparutiineistani.


Postaus ei sisällä maksettua mainontaa.

lauantai 5. tammikuuta 2019

Maalaisretriitti antoi pontta säästämiseen ja kirvoitti se muutakin

Vietin joulun ja uudenvuoden lomat miesystävän perheen iäkkäässä hirsimökissä. Tämäkös pisti minut haaveileemaan entistä kovemmin yksinkertaisesta maalaiselämästä.

Ihmettelin jälkikäteen, miten helppoa siellä oli hiljentyä aamupalallakin vain tuijottelemaan ikkunoista ulos. Ei ollut tarvetta selata nettiä ja tehdä jatkuvasti jotakin. Täydellinen hiljaisuus oli rauhoittavaa. Kotiin tultuani pienetkin huminat ja särinät, mitä esimerkiksi loisteputkilampuista tai koneellisesta ilmastoinnista lähtee, ovat alkaneet tuntua ärsyttävältä melusaasteelta. Töistä pyöräillessä havahduin metelin määrään. Oli jokseenkin erilaista kävellä hiljaisia metsäautoteitä puuntuoksua nuuhkien kuin kulkea työmatkaa täällä suurkaupungin pakokaasuissa. Olen pienessä mielessäni pohtinut viime aikoina sitä, miten pelkästään kaupunkiasumiseen liittyvä melu voi aiheuttaa jos jonkinlaista stressiä ja sairautta.. Melu vaikeuttaa hetkessä olemista, tekee levottomaksi ja ärtyneeksi.

Oli mukavaa pitkästä aikaa tehdä paljon fyysisiä askareita. Opettelin lämmittämään mökkiä leivinuunilla ja herättämään "kuivan" käsinpumpattavan kaivon henkiin siemenvedellä. Lapioin pihamaalla lunta innoissani. Oli melkoisen erikoista lämmitellä tiskivesiä hellalla kattilassa. Tiskiä alkoikin syntyä ihmeen paljon vähemmän, kun tiskaamisessa oli aivan erilainen vaiva.

Löytöjä mökin keittiönkaapeista.

Opin myös, että tukan likaisuus on varsin suhteellinen käsite. Mökiltä palattuani olen (ainakin näillä näkymin) päässyt eroon tietyistä siisteys- ja hygienianeurooseistani, esim. tarpeestani pestä tukka joka ikinen aamu. Luonto kiittää. Olen jo pitkään potenut huonoa omaatuntoa vedenkulutuksestani. Kukkarooni veden käyttö ei kyllä vaikuta suoraan, koska talonyhtiössä ei ole erillisiä vesimittareita, vaan kiinteä vesimaksu.

Ensi kesänä olisi tarkoitus tehdä tuolla mökillä jonkilaisia viljelyskokeiluja. Kädet syyhyävät jo. Elämäni ensimmäistä kertaa pääsen ihan oikeaa kasvimaata rakentamaan!

Omavaraisessa elämässä on kyllä valtavasti opeteltavaa tällaiselle kaupungissa kasvaneelle, mutta se hyvä olo ja mielen tasaisuus, mikä minulla siellä mökillä oli, puhuu vahvasti sen puolesta, että haaveideni suunta ei ole väärä. Olen huomannut, että asioiden tekeminen käsin ja ihmisvoimin on jotenkin juurruttavaa ja hoitavaa, se lisää merkityksellisyyden kokemusta. En ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että tiskikone lisää onnellisuuttani, jos säästyneen ajan toljotan sitten televisiota. Kaiken hyvän lisäksi joudun käymään töissä, koska "korkean" elintason ylläpitäminen maksaa. Työssä käymiseen tarvitsen auton ja toimistokelpoisia vaatteita jne... Välillä tuntuu että nykyihmiset elävät onnellisuuden illuusiossa.

Yksinkertaisessa ja maanläheisessä elämässä viehättää myös se, etten sen toteuttamiseen tarvitsisi miljoonia. Kenties pyörittelen tätä työelämän oravanpyörää vain sen verran, että saan mukavan pesämunan (no okei, tämä voi realismin nimissä viedä aika monta vuotta) ja lähden sitten kuopsuttelemaan perunamaitani vapaudesta nauttien. :) Tai ainakin haluaisin tehdä sitten sitä lyhennettyä työviikkoa. Joka tapauksessa loma toi säästämiseeni taas uutta mielekkyyttää, tavallaan pääsin vierailemaan tulevaisuudenhaaveissani.

Tällä viikolla olin rahanahneuksissani lauantainkin ylitöissä. Välillä huomaan haaveilevani jostain lisätyöstä päätyön rinnalla, jotta vauhdittaisin säästöjen kertymistä. Avoimia työpaikkoja selatessa havahdun kuitenkin yleensä aika pian siihen, että "ei kun munhan piti nimenomaan vähentää työntekoa, sehän se mun tavoite on".

Järkevää kai olisi painaa hetkellisesti hitosti töitä ja jättää sitten säästöt tuottamaan loppu elämäksi. Pelkään vain jaksamiseni olevan sen verta heiveröistä, että helposti keikauttaisin tämän jonkinlaisen henkisen tasapainon, mitä olen nyt syksyn mittaa onnistunut keräämään. Säästämistäkin tärkeämpi tavoitteeni on kuitenkin pysyä terveenä ja kokea arkeni oman näköiseksi, ehkä jopa jokseenkin leppoisaksi, nautittavaksi! Haluaisin päästää irti jatkuvasta puristamisesta ja suorittamisesta eli tällaisesta: "lisää, kovempaa, paremmin!!" Onneksi enimmäkseen pidän nykyisestä työstäni eikä ylityöpäivien tekeminen sillon tällöin tunnu kovin rasittavalta. Niistä jo saa hiukan sitä ekstraa säästöihin. Vuonna 2018 en tainnut tehdä kuitenkaan kuin 4 ylityöpäivää, eli mistään valtavista ylityömääristä ei kyllä ole kyse. :D

ASP-tilille tupsahti vuoden vaihteessa korkoa 5 euroa!! \o/ Alle 3000 e siellä on säästettynä tällä hetkellä. (Voisin 15. päivän palkkapäivän jälkeen tehdä jonkinlaisen välitsekkauksen tämänhetkiseen varallisuustilanteeseen.) Olin tästä pienestäkin passiivisesta tulosta kyllä innoissani. Vuonna 2019 taidan mättää aika ison osan säästöistä sinne... Tosin tietysti 3000 e yläraja vuosineljänneksessä huomioiden, jotta pääsen hyötymään koroista täydesti.

Mieleni on täynnä kiitollisuutta näitä asioita kirjoitellessani. Oli kyllä elämäni paras joululoma ja uusivuosi. :) Jotain tekoa asian kanssa voi olla myös seuralla, jossa sen sain viettää. Voitte uskoa, että tuntuu hyvältä tulla kohdelluksi inhimillisesti ja välittävästi. Loma ilman riitoja... voin suositella. Vuonna 2018 tein suuria päätöksiä, kun irtaannuin vaikeasta avioliitosta. Se oli vaikea, mutta tärkeä askel elämässäni, joka auttoi taas saamaan kiinni siitä, mitä minä itse elämältäni haluan. Eron tultua viralliseksi vaihdoin myös tyttönimeeni takaisin. Tuntuu hyvältä olla taas minä.

Uskaltauduin loman aikana myös ensimmäistä kertaa sanomaan r-sanan miesystävälle. Olin pidätellyt sitä jo jonkin aikaa, niin paljon olen pelännyt sitä, että kahlitsen itseni jälleen "vahingossa" seuraavaan pahoinpitelijään... R-sanasta huolimatta haluaisin muuten alkaa jonkinlaiseksi erolähettilääksi. :´D Erotkaa ihmiset, jos teillä on paha olla suhteessanne, eikä tilanteessa näy toivoa! Se on vaikeaa ja vaatii helkkaristi rohkeutta, mutta se kannattaa. Onneksi sain rinnalleni avuksi turvakodin. En olisi osannut ja uskaltanut irtaantua ilman sitä turvapaikkaa, jonka sieltä sain. Vieläkin isompi kiitos menee silti miesystävälleni, joka tuolloin oli pitkäaikainen kirjeystäväni. Vierailu hänen luonaan elokuussa sai silmäni lopullisesti aukeamaan tilanteelleni, sen kestämättömyydelle ja kohtuuttomuudelle. Elämä yllättää... En olisi uskonut vielä vuosi sitten olevani nyt tässä.

Kotiin palattuani olin riemuissani, kun jääkaappiin unohtunut sitruuna oli vielä käyttökelpoinen. :D


tiistai 18. joulukuuta 2018

Tavoitteeton räpeltäminen seis

Luen Satu Pihlajan kirjaa Aikaansaamisen taika - Näin johdat itseäsi (2018). Tälle kirjalle lienee tarvetta, elämäni kun tuntuu usein aika kaoottiselta (,vaikkei edellinen tekstini ehkä tällaista kuvaa anna :D).

Löysin kirjan kirjastoni e-kirjoista. Olen pikku hiljaa alkanut taipumaan yhä enemmän e-kirjojen kannalle. Niitä kun ei tarvitse muistaa palauttaa ajallaan, kirja palauttaa itse itsensä. Pihistelijänä vihaan kaikenlaisia sakkomaksuja yli kaiken.

Luovuin kirjojen omistamisesta lähes kokonaan joitakin vuosia sitten, kun takana alkoi olla useampia muuttoja. Totesin että suurin osa kirjoista tulee luettua kerran, jonka jälkeen ne muuttuvat painolastiksi asunnosta A asuntoon B. Niinpä vaihdoin omistamisen lainaamiseen. Edes kirjaston valikoima ei ole esteenä. Olen muutamia kertoja ehdottanut kirjastoon jonkin kirjan hankkimista, jos sitä ei kokoelmasta ole löytynyt, ja ilokseni toivomani kirjat on joka kerta hankittu.

Back to the book. Luen parhaillaan lukua tavoitteiden asettamisesta. Tavoitteita asettamalla ja niitä kohti ponnistelemalla voi lisätä onnellisuuden tunnetta elämäänsä. Edellytyksenä ei ole edes se, että lopulta saavuttaa tavoitteen, vaan itse tavoitteellinen toiminta, pyrkiminen oikeaan suuntaan, tuottaa mielihyvää. Kirjassa puhutaan eudaimonisesta mielihyvästä, jota kokee eläessään todellisen itsen mukaisesti asettaessaan itselle merkityksellisiä tavoitteita.

Kirjassa todetaan lisäksi, että tavoitteilla voi sisällyttää päiviinsä myös nautintoa tuottavia asioita. Kaikkien tavoitteiden ei siis tarvitse olla kovia tai perinteisesti hyödyllisiksi miellettyjä, esimerkiksi ammatillisia tavoitteita. Tavoitteet pohjimmiltaan lähtevät arvoista, joita on hyvin erilaisia. Myös hedonistiset arvot kuten mielihyvä, ovat arvoja muiden joukossa. Suorittamiseen ja syyllistymiseen taipuvaisena jokaiseen päivääni olisi hyvä sisältyä myös nautiskelua ja rentoutumista. Asettamalla tämän tietoisesti tavoitteeksi, voin samalla kokea mielihyvää tavoitteen saavuttamisesta ja välttää syyllisyyttä lorvimisesta ja nautiskelusta. :)

Olen välillä ihmetellyt, kun ihmiset asettavat itselleen kovin tarkkoja numeraalisia tavoitteita. Esimerkiksi maratoonari haluaa saavuttaa tarkalleen jonkin juoksuajan. Kirjan mukaan tarkasti määritelty numeraalinen tavoite aktivoi työskentelemään sen eteen ja se helpottaa myös etenemissuunnitelman laatimista. Oikeaan osuvan tavoitteen luominen ei ole lopulta olennaista, vaan se, että on jokin maalitaulu, joka aktivoi mielen toimimaan. Tavoite tulee sitoa myös ajallisesti, muutoin vaarana on asian lykkääntyminen.

Olen toki tiennyt osittain nämä asiat ennenkin. Ymmärrän kuitenkin nyt paremmin, että oikeastaan mitä vain voi halutessaan mitata numeerisesti (kun on luova), ja että tavoitteita voi asettaa kaikilla elämän osa-alueilla. Haluaisin huolehtia paremmin jaksamisestani ja terveydestäni nukummalla säännöllisemmin. Voisin mitata tämän toteutumista seuraamalla esimerkiksi niiden päivien lukumäärää viikossa, jolloin saan mentyä nukkumaan klo 23 mennessä (not today).

Luulen että kaoottisuuden tunne tulee elämääni jonkinlaisesta tuuliajolla olemisesta. Ilman selkeitä tavoitteita, ei ole menossa oikein minnekään ja räpeltää vähän mitä milloinkin ilman tarkkoja pidemmän aikavälin suunnitelmia.

Haaveilen mökistä maalla. Voisin laatia tätä varten tarkemman säästösuunnitelman. Alkuun täytyisi tutkia hieman tönöjen hintoja haluamaltani alueelta ja laatia sitten sen perusteella säästösuunnitelma. Nyt olen läiskinyt rahaa ASP-tilille ilman ennalta laadittua suunnitelmaa. Voisi olla mukavampaa tehdä tätä, kun tietäisin tarkemmin mitä kohti ponnistelen. Säästeliäs eläminen arjessa saattaisi tuntua myös merkityksekkäämmältä tuota konkreettisempaa tavoitta ajatellessa. Luulen, etten ole aikaisemmin uskaltanut asettaa tarkkoja tavoitteita, koska niiden asettaminen on tuntunut turhalta, kun en tiedä varmaksi onko tavoite toteuttamiskelpoinen. Nyt tajuan, ettei maalin vaihtuminen matkan varrella haittaa. Ei se syö olemattomiin aikaisemman ponnistelun tuottamaa nautintoa.

*

Huokaus. Onkohan tämä näin helppoa? Vai kuulostaako tämä kaikki taas vain paperilla hyvältä? Pelkät tavoitteet eivät riitä, lisäksi pitäisi seurata jatkuvasti toimintaansa, kirjata ylös suoriutumistaan. Tuleeko tätä tehtyä säännöllisesti arjen väsymyksessä? Vai onko tässä seurannassakin sitten olennaista yrittäminen ja pyrkimys jotakin kohti, ei täydellisyys...



lauantai 8. joulukuuta 2018

Ruokakaupparutiinini - näin vältän hävikkiä ja rahan menoa

Hyvin suunniteltu on puoliksi kokattu


Säästäväisyyteni näkyy toki monella tapaa arjessa, mutta ehkä ilmiselvintä se on ruokaostoksissani. En osta juuri lainkaan valmisruokia tai hinnakkaampia merkkituotteita. Suunnittelen ostokseni hyvin huolella ja vältän hävikkiä. Hyvin hyvin harvoin joudun heittämään ruokajämiä roskiin. Arvostan hyvää ja terveellistä, itse tehtyä ruokaa, jossa on käytetty mahdollisuuksien mukaan kotimaisia raaka-aineita satokausiajattelua noudattaen. Vierastan avocadoja ja muita kaukaa tuotuja raaka-aineita, vaikka toki niitäkin joskus koriin päätyy. Muun muassa kaukomailta lennätetty tuore makea ananas on suurinta herkkuani, mutta ostan sitä vain silloin kun ananas näyttää ja tuoksuu hyvältä (mitä ne tekevät harvoin).

Laadin yleensä viikon ruokalistan ennakkoon. En kuitenkaan niin, että suunnittelisin jokaiselle viikonpäivälle menun valmiiksi. Tapani on hiukan rennompi (muttei kovin rento silti verrattuna moneen muuhun :P). Selailen ensin kauppojen tarjouksia ja internetin reseptitaivaita. Yleensä listaan ainakin kolme ruokalajia, jotka haluan valmistaa tulevan viikon aikana. Useimmiten pyrin löytämään ainakin yhden tai kaksi uutta reseptiä, jotta saisin vaihtelua. Lisäksi on hyvä olla kaapissa aina turvallisia jemmatuotteita, kuten minun tapauksessani kuivattuja herneitä tai tomaattimurskaa, pastaa, sipuleja ja soijarouhetta. Tuttuja ja turvallisia ruokia on helpompi tehdä toisella kädellä niinä päivinä kun reseptien kanssa kikkailuun ei ole aikaa.

Olen vaihtanut hiljattain vegaaniruokavalioon ja saanut samalla huomata, ettei kauppojen tarjousten selailusta ole enää vastaava hyötyä kuin ennen. Hyvät tarjoukset kun usein ovat liha- tai maitotuotteita. Toki vihanneksia ja hedelmiä ostaessa huomioin mahdolliset tarjoukset ja ostan tarjoustuotteita reilummin. Hevituotteiden hinnat toisaalta vaihtelevat koko ajan muutenkin satokausien mukaan, joten suosin yleensä esimerkiksi niitä hedelmiä, jotka ovat hinnaltaan alle 3 e/ kg. Vegaanina ruokalistani seuraavat huomattavasti vähemmän tarjouksia, kun aikaisemmin esim. tarjouslohi tai -kana ohjasi paljon valintojani. Soijasuikaleet tai kuivapavut eivät tunnu olevan tarjouksessa oikeastaan koskaan. Toisaalta ne ovat tavallaan ikitarjouksessa, tuleehan niiden kokkaaminen huomattavasti lihaa edullisemmaksi. :)

Inventaario


Kun olen laatinut ruokalistan, käyn reseptit yksitellen läpi ja koluan samalla olemassa olevia ruokavarantoja. (Toisinaan on myös hyvä aloittaa reseptien valinta käymällä läpi kaappien olemassa olevaa sisältöä. Pääasiassa minulla on jääkaappi kokolailla tyhjä kauppaan mennessä, mutta kuivatavaraa tai pakasteita saattaa välillä kertyä.) En noudata reseptejä orjallisesti, vaan usein korvaan tai jätän pois esimerkiksi sellaisia mausteita, jotka eivät mielestäni ole välttämättömiä/ joille ei ole menekkiä riittävästi muuten. Esimerkiksi erilaisia maustetahnoja en ole vielä koskaan ostanut jääkaappiin pyörimään, koska pelkään heittäväni purkinpohjat lopulta pilaantuneina menemään. Korvaan niitä kuivamausteilla. Punasipulin tilalle ostan yleensä tavallista sipulia. Jään paitsi antosyaaneista, mutta sieluni ei anna periksi ostaa kalliimpaa, vaikka resepti sitä edellyttäisi. :D

Reseptien jälkeen käyn läpi "kauppalistamallin" johon olen keräännyt kaikki sellaiset tuotteet, joita viikottain tai aika ajoin täytyy kaupasta muistaa tuoda. Käyn tuon listan läpi kohta kohdalta ja tarvittaessa tarkistan kaapeista, onko täydennystarpeita.

Eikös tuossa ole ihan sairas vaiva?


Kaikkiaan tämä kauppalistarutiini vie puolesta tunnista tuntiin, mutta olen niin ihastunut rutiiniini, etten luopuisi siitä enää millään. Hävikki, heräteostoksia tuottavat ylimääräiset kauppareissut keskellä viikkoa ja ruokastressi (mitä hitsiä tekisin tänään ruoaksi?!) ovat vähentyneet merkittävästi. Kaupassa käyminen on vaivatonta ja tehokasta, kun seuraan vain ostoslistaa orjallisesti ja tiedän, että kaikki tarpeellinen tulee siten ostettua. Kaupassa pyrin toimimaan ripeästi ja kävelemään reippaasti sellaisten hyllyjen ohi, joilta ei mitään tarvita.

Työläin ja aikaa vievin on usein heviosasto, jolla tulee junnattua hetki jos toinen. Valikoin huolella ostamani tarpeet, koska mikään ei potuta enemmän kuin puoliksi mädät hedelmät tai vihannekset, jotka ostat vain heittääksesi ne kompostiin. Suosinkin usein irtomyyntiä, jos ne ovat kilohinnoiltaan kilpailukykyisiä pussituotteisiin verrattuna, jotta saan itse valita pussini sisällön. Joskus irtomyynti kannattaa, vaikka niiden kilohinta oliskin hieman pussitavaraa kalliimpi. Pusseissa kun on usein esimerkiksi niin pieniä perunoita, että kuorijätettä syntyy syötävään sisältöön nähden paljon enemmän. (Olen hullu, tiedän. XD)

Ruokakauppareissu on terveellisen ruokavalion kannalta koko viikon olennaisin hetki. Kun kauppaan menee kylläisenä ja hyvin valmistautuneena, ei haksahda markkinamiesten ständeihin ja kaiken maailman luotuihin tarpeisiin, joita meille yritetään tyrkyttää aina oviaukolta kassoille saakka. Kassajonossa seisoessani eteeni viritetyt karkkiansat suorastaan suututtavat. Sadattelen mielessäni sitä, miten kauppa ei tue pyrkimyksiäni terveelliseen ja järkevään ruokailuun, vaan kaikin voimin pyrkii aivopesemään minua toiseen suuntaan. Näytän mielikuvissani keskisormea suklaapatukoille ja käännän katseeni omaan ostoskoriin, joka näyttää minulta, ja jonka sisältöön olen tyytyväinen (ainakin useimmiten! :D).

Melkein perillä


Hävikin välttämissä on monta askelta. Yhtä tärkeää on myös huolellinen kuljetus kotiin ja tuotteiden säilytys kotona. Kaupassa tavaroita ei kannata lätkiä kassiin miten päin vain, vaan esimerkiksi banaanit ja tomaatit kannattaa kantaa kotiin kunniavieraina mahdollisimman pehmeissä oloissa ostosten päällimmäisinä. Ruokaa tulee arvostaa, se ei ole itsetäänselvyys eikä "kaupastahan sitä saa lisää" -ajattelu ole enää tätä päivää. Viimeistään siinä vaiheessa kun nostelen uudet ostokset kaappiin, otan samalla pöydälle jääkaapista vanhat jämät, esim. porkkanat ja syön ne pois pyörimästä ja mahdollista hävikkiä tuottamasta. (Syömistä ei tulisi aina ohjata se, mitä tekee juuri sillä hetkellä mieli, vaan enemminkin usein kannattaisi kiinnittää huomiota siihen, mikä tulisi syödä pois ennen kuin sitä ei kohta syö enää kukaan.) Järjestelen jääkaapin huolella siten, että uusimmat tuotteet tulee vanhojen alle/ taakse, jotta arjen kiireessä ei tule vahingossa käyttäneeksi ensin tuoreempia tavaroita.

Lopuksi viikkaan kestokassit takaisin reppuun. Viikon ruokatarpeet on hoidettu ja on aika lösähtää sohvalle hetkeksi. Kaikesta nillittämisestä huolimatta joskus kotiin löytää tiensä epäveegaanisia irtokarkkeja ja kaikenmaailmaan turhuutta mässyteltäväksi. Ryhdikkäämpinä viikkoina nautinnon aihe voi olla kuitenkin terveellisempi, vaikkapa pähkinäinen suklaamannapuuro kauramaitoon keitettynä ja kuppi vihreää teetä.

Jos satokausia ja kotimaista ruokatuotantoa suosiva edullinen ruoka kiinnostaa, kannattaa tsekata Vegaaniliiton sivuilta löytyvä reseptikirja Härkäpapua sarvista.
Tässä kirjassa yhdistyy mielestäni kaikki ne asiat, joita tavoittelen omassa kuluttamisessani. Noita juurevia reseptejä selatessa tunnen palaavani takaisin esi-isieni oppien pariin. Onhan se hienoa syödä etelän hetelmiä, mutta yhtä lailla upeaa on katsoa lanttua ja ohraa uusin silmin. Kotimaamme tuottaa ravintorikasta ja puhdasta ruokaa, edullisesti ja eettisesti. Se tuntuu välillä hautautuvan ruokakauppojen ylitsepursuavan ulkomaisen tarjonnan alle.


Teksi ei sisällä maksettua mainontaa.



sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Alussa oli olohuone, läppäri ja nainen


Lähtöpiste tänään

Säästötili   2 510,43
ASP-tili     2 050,00
Käyttötili  1 110,52
Nordnet    444,49
S-juna       300,00

Velat         0

Nettovarallisuus 6 415,44


Mitä tavoittelen

Tavoittelen turvallisuuden tunnetta ja itsensä toteuttamisen vapautta, elämän tasapainoa. Haluaisin olla vähemmän riippuvainen palkkatuloista, itsenäisempi, omavaraisempi. Haluan elämän, jossa rahaa on riittävästi, niin ettei sen loppumisesta tarvitse hätäillä, eikä arkielämän yllätykset kaada taloutta.

Tavoittelen myös kestävää elämää, jossa kulutan ympäristöäni mahdollisimman vähän eläen sopusoinnussa luonnon kanssa. Haaveilen omasta tönöstä maalla, mieluiten vesistöjen lähellä, jonkin korkeintaan keskikokoisen kaupungin ympäristössä. Mökin pihapiirissä olisi omenapuita, herukkapensaita, kasvimaa. Kotini saisi olla kuitenkin pyöräiltävän matkan päässä keskustasta ja mahdollisesta työpaikasta. Ihannetilanteessa pystyisin elämään ilman autoa.


Tavoittelen myös perhettä ja tasapainoista, vakaata yhdessäoloa lasten ja puolison kanssa. Haaveilen samanhenkisistä ystävistä ja läheisistä lähelläni, joiden kanssa voisi jakaa arjen lastia ja tsempata toinen toistamme.

Koska olisin vähemmän sidottu palkkatöihin, voisin käyttää enemmän aikaani kotona. Viihdyn kotona kaikista parhaiten, en kaipaa kaupungin hälyyn, elokuviin, konsertteihin, ravintoloihin tai ulkomaan matkoille. Nautin yksinkertaisista asioista: läheisyydestä, luonnosta, kävelylenkeistä, kirjaan uppoutumisesta, saunomisesta, terveellisestä ruoasta. Haluaisin käyttää lisääntyneen vapaa-ajan omavaraisuuteen kuten ruoan kasvattamiseen, keräämiseen, valmistamiseen ja erilaisiin käsitöihin. Samalla pystyisin viettämään enemmän aikaa lasteni kanssa ja opettamaan heille samoja taitoja. Toisaalta pystyisin myös hyödyntämään vapaa-aikaa lukemiseen ja kirjoittamiseen.

En tiedä onko minulle mahdollista jäädä kokonaan sijoitusten varaan ennen eläkeikää, en ole tehnyt laskelmia asiasta. En ole kuitenkaan järin korkeapalkkainen ja olen jo "tuhlannut" aika monta potentiaalista säästövuotta, joten suhtaudun asiaan hieman epäillen. Toivoisin kuitenkin pystyväni saavuttamaan sellaista vapautta, että voisin työskennellä jossain kohtaa uraani vaikkapa 3-4 päivää viikossa - sekin olisi hyvä parannus ja enemmän kuin mihin moni "tavantallaaja" pystyy. Toisaalta olen myös aavistuksen utelias yrittäjyyttä kohtaan. Entä jos työ olisikin intohimo, josta ei haluaisikaan eroon?

Eläkkeellä ollessa olisi myös mukava saada esimerkiksi vuokratuloa lisäturvaksi.

Uskon että säästäväisyys ja sijoittaminen voivat johdattaa minua lähemmäs elämää, jossa koen olevani linjassa omien arvojeni kanssa ja voin monella tapaa paremmin. Kenties varojeni avulla voisin myös auttaa muita

Tavoitteitani miettiessäni huomaan, etten välttämättä tarvitse valtavan suurta pääomaa pystyäkseni toteuttamaan tämän kaiken. Kun aikaansa ei myy pankeille ja turhan materian tuottajille ja jälleenmyyjille, sitä jää suhteellisen helpostikin kaikkeen muuhun. Toimiessani itse järkevästi, pystyisin samalla näyttämään mallia mahdollisille tuleville lapsilleni korkoa korolle -ilmiön hyödyntämisestä ja antamaan heille hieman helpommat lähtökohdat omalle säästöuralleen. Kenties sitten vaikka lastenlapsistani voisi tulla taloudellisesti täysin vapaita jo kohdussa. Jokaisella säästetyllä ja sijoitetulla eurolla on potentiaalia kasvaa. :) Seuraavaa palkkapäivää odotellessa...